Pehmolampaat

Pari viime sunnuntaita olen töissä pehmittänyt lampaita. Glimsin työnäytökset ovat mitä mainioin juttu, kun on mahdollisuus tehdä työajalla omia projekteja, elävöittää museon toimintaa ja saattaa vanhoja käsityötaitoja tunnetuksi. Kyseessä on kaksi Kuggomissa rasvaparkitsemaani suomenlammasta, jotka kevään kiireissä jäivät pehmittämättä. Toinen on suht pitkäkarvainen ja lähes täysin musta, keskikokoinen kaveri, jonka haaveilen savustavani joskus ennen kesän maastokäyttöä. Toinen taas on juuri keritsemisen jälkeen tapettu ruskea pikkukäkkärä, jonka lähes identtisen kaksosen sain jo koulussa valmiiksi. Niistä kahdesta on toivon mukaan joskus talven aikana tulossa kansanomainen lammasröijy - jos siihen Karon ehdotuksen mukaisesti löytyisi vielä museon varastoista jokin malli, saisi projekti aivan uutta pontta. Täytyy selvitellä asiaa lähiaikoina.

Glimsin kesällä tehty nahkatyöteline osoittautui ihan toimivaksi siitä huolimatta, että se oli aika painava siirreltäväksi yksin pitkin pihaa. Työkalujen suhteen olin aika heikoissa kantimissa, koska omasta takaa en omista kuin nahkakaapimen (skinnskrapa). Esimerkiksi vähän pientä metallikärkistä lapiota muistuttava venytystyökalu, räckspade, olisi ollut hyvä olemassa, eikä auton sisätilanlämmitintä voimakkaammasta lämpöpuhaltimestakaan olisi ollut erityistä haittaa. Homma on vielä kesken ja lampaat pakkasessa inspiraatiota odottamassa, joten lopullisesta menestyksestä en osaa sanoa vielä mitään.

Kumpikin talja oli aikanaan siis puhdistettu, pesty ja niihin oli hierottu parkitseva öljyseos (1-2 dl ruokaöljyä, 1 munankeltuiainen, 1 rkl mäntysuopaa). Ensimmäisenä sunnuntaina liotin lampaita tunnin verran sisätiloissa lämpimässä vedessä, johon oli lisätty vähän mäntysuopaa - Sofien mukaan se auttaa parkkiaineita pääsemään sisälle nahkaan. Kiersin taljat kuivaksi parhaani mukaan Sitten annoin edesmenneiden määkijöiden hengata auringossa villapuoli ylöspäin, ja vuoron perään lämmitin niitä lämpöpuhaltimella. Ei-lämmitysvuorossa olevaa taljaa puristelin taas kuivemmaksi ja vähän putsailin kaapimella. Kun työpäivä päättyi, laitoin taljat pakkaseen odottamaan seuraavaa sunnuntaita.

Toisena sunnuntaina sulattelin taljoja patterilla, ja jatkoin muutenkin aina toisen taljan lämmittämistä sisällä sillä aikaa, kun rapsuttelin toista kaapimella ulkona. Kikkuraisen ruskean karva on nyt kuiva, musta taas vaatii vielä vähän kuivausta siltäkin puolelta. Kun ulkona alkoi sataa vettä ja näytösaika päättyi, siirryin sisälle venyttelemään ja vanuttelemaan taljoja sylissä. Sitten ne joutuivat takaisin pakkaseen ja odottavat aikaa nyt parempaa, hyvin mahdollisesti museon joulunajan tuvassaistumissesonkia, päästäkseen pehmenemään lisää ja kuivumaan loppuun.