Taas vaihteeksi töissä talomuseossa, rauhallisia päiviä ja kanojen ruokintaa. Tsiikenit tekevät pieniä, täydellisiä munia, joiden syömisestä ei ole kyllä mahdollista olla missään määrin pahoillaan. Eivät myöskään pelkää juuri lainkaan, varsinkaan silloin, kun odottavat saavansa murustettua pullaa. Reippaita tipuja.
Alapihalla pyöriessäni kävin katsomassa myös kuun alussa saaviin jättämiäni lankoja. Kyseessä on siis sama krappiliemi, joka keitettiin jo toukokuussa, ja josta saatiin ensimmäisessä kuukauden liotuksessa selkeästi kuumavärjättyjä tummempia lankoja (kuvia, kunhan saan joskus kameran lainaan ja niitä otettua myös kotona olevista jutuista). Liemi seisoi kannen alla itsekseen koko heinäkuun, ja viimeksi täällä ollessani laitoin sinne taas pari esipuretettua vyyhtiä. Nyt tarkistettaessa liemi haisi vahvasti kotiviinille ja oli taas kasvattanut päälleen tukevan homekannen. Koska langat ovat kuitenkin painon alla syvällä pinnan alla, ei homeesta tunnu olevan mitään haittaa. Liemen väri on tumman ruskeanpunainen, langat näyttivät nesteen puristamisen jälkeen ruskeanoransseilta. Annan niiden nyt liota vielä seuraavan työjaksoni loppuun saakka eli ensi kuun alkuun.
Täältä löytyivät myös viime työnäytöksessä värjätyt lepänlehti-pietaryrtti-, siankärsämö- ja keltasipulilangat, ihan kauniita perusvärejä kaikki. Kaiken tämän villan keskellä olisi hauska kokeilla pellavajuttujen tekemistä, sain eilen perusopastusta loukutukseen, lihtaamiseen ja häkilöintiin Kehrääjien killan tädeiltä. Mielenkiintoista, ei automaattisesti mitenkään hirveän helppoa. Ehkä tänään kuitenkin vielä ihan vaan villan karstausta ja kehräystä.
Vasemmalta katsoen lepänlehti-pietaryrtti-, siankärsämö-, keltasipuli ja sipulin jälkiväri, lankana Alaska ja Novita Wool. Puretettu alunalla värjäyksen yhteydessä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti