perjantai 27. elokuuta 2010

Sinistä!

...tai ainakin sinnepäin. Kahdesta itse kehrättyyn lankaan tehdystä morsinkovärjäysyrityksestämme jälkimmäinen eli viime viikolla tehty onnistui tuottamaan haalean turkoosia sävyä. "Sinistäkö? Osta Dylon!" sanoi mulle uutta työliiviä sovittanut ompelijatar, mutta me oltiin kyllä värjäykseen ihan tyytyväisiä. Suvi L:n neuvoista sovellettu ohjeemme oli:
- kolme keskikokoista pussillista tuoreita morsingon lehtiä
- 8 ruokalusikallista lipeää eli kaustista soodaa
- 186 g Nitoria (eli se, mitä purkissa oli jäljellä)

Ja kyseessähän on siis tuo 1800-luvun lopussa kehitetty värjäysmenetelmä, jossa siniväri pelkistetään natriumditioniitilla - puhtaan natriumditioniitin korvasi nyt Nitor värinpoistaja.

Tuoreet morsingonlehdet silputtiin käsin ja laitettiin saaviin, jonka jälkeen niiden päälle kaadettiin lähes kiehuvaa vettä. Lehdet hautuivat noin 25 minuuttia, minkä jälkeen ne siivilöitiin.


Liemi puristeltiin mahdollisimman tarkkaan lehdistä irti. Se oli "sherrynväristä", kuin vahvaa teetä. Haju oli vähän epätavallinen muttei epämiellyttävä.

Liemeen lisättiin lipeä, ja sitten vispattiin "apinan raivolla" ainakin vartti. Samalla liemi jäähtyi toivottuun noin 52 asteen lämpötilaan.

Sammalenvihreän liemen pintaan muodostui sinistä vaahtoa.

Vispauksen jälkeen lisättiin Nitor. Liemen lämpötila pidettiin 49-58 asteen välissä, ja annettiin muuten olla rauhassa puoli tuntia.

Valmis liemi oli noin 50-asteista, väriltään kellanvihreää ja sen pinnalla oli öljyisen oloisia sinisiä läiskiä.


Esikasteltuja ja mahdollisimman kuiviksi puristeltuja lankavyyhtejä kastettiin liemeen yksi kerrallaan, ja annettiin olla 10-15 minuuttia kunkin. Ylösnostettaessa langat lypsettiin varovasti kuivemmiksi välttäen liemen hapettamista pisaroilla. Lyhyen ilmahapettamisen jälkeen lankoja huuhdeltiin vesiämpärissä.

Langat hapettuivat ulkona puolisen tuntia, minkä jälkeen ne huuhdeltiin kunnes väriä ei enää irronnut. Viimeiseen veteen lisätty etikka aiheutti omituisen, keitettyä kananmunaa sivuavan hajureaktion.

Valmiit langat ovat haalean turkooseja kuten myös liemessä käynyt ohut villakangas. Niissä on paikoin tummemman sinisiä läikkiä. Pehmeäkierteisempi vasemmanpuoleinen lanka huovuttui vahvoissa kemikaaliliemissä huomattavasti, tiukempi kerrattu oikeanpuoleinen varsin vähän.

Vielä olisi morsinkoja pellossa, ja menetelmässä riittäisi kokeiltavaa: määrä, aika, puhdas natriumditioniitti, sooda lipeän tilalla, superwash-lankojen käytös... Katsoo nyt vaan, mitä tänä syksynä enää ehtii, ja toteutuvatko suunnitelmamme morsinkopallojen valmistusyrityksistä.

3 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Olen lukenut hienoja juttujasi pitkään, mutta en ole vain saanut jätettyä kiitoksia. Eli kiitoksia kirjoituksistasi, niitä on tosi mielenkiintoista lukea:)

Mulla oli viime kesänä hirveästi ongelmia morsingon kanssa, mutta lopulta sitten sain kyllä kunnon sinisiä ja olen tänäkin kesänä saanut hyviä sinisiä ja olisin kuvitellut, että sinullakin olisi tullut sinisempää, kun kerran liemi oli tumman (sini)vihreää ja oli sinistä vaahtoa eli uutto onnistui varmaankin.
Olisiko Nitorin sisältämä ditioniitti ollut vanhaa eikä toiminut kunnolla, määrän olisi pitänyt olla riittävä, kun mulla 20-30g hydrosulfiittia (=natriumditioniitti) riitti pelkistämään liemen keltaisemmaksi kuin mitä sun kuvassa. Lipeän määrä oli hurjan paljon suurempi, mitä mä olen käyttänyt, mutta en toisaalta usko, että se olisi voinut vaikuttaa pelkistymisen negatiivisesti, ei olisi pitänyt ainakaan.
Kyllä pitää ihailla entisajan ihmisiä, kun he saivat värejä vielä ilman mitään kemikaaleja, jotka helpottavat meitä.

Maahiska kirjoitti...

Höh, miksen mä oo ennen käyny sun blogissa?????

Morsinkotupsut kasvavat takapihalla, ensi vuonna pääsen ehkä kokeilemaan..

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Oi, miten ihana blogi! Ihanasti jaettua tietoa. Luin blogia kauemmaksikin ja niin kivoja aiheita.
Mielelläni liityin lukijaksi.

-Marie