Kesäkuun värjäykset Pukkisaaressa

Kesäkuun värjääminen Pukkisaaressa oli taas malliesimerkki siitä, miten kunnon suunnittelu ja dokumentointi ovat kaiken a ja o. Olen jo jonkin aikaa pidätellyt mielihaluani alkaa tehdä lautanauhaa uusista langoista, koska niitä ei vielä ollut kunnolla kuvattu. Tänään sitten hyödynsin flunssapäivän ottamalla vihdoin nuo valokuvat. Kas, muistinko enää mitään siitä, mitä pari kuukautta sitten tuli tehtyä? Tai olinko kirjoittanut kunnolla muistiin, mikä lanka oli mikäkin? No, tässä kuitenkin kuvaus siitä, mitä tuli tehtyä, siinä määrin kuin sen pystyn rekonstruoimaan. Värjäys sujui suurimmilta osin vanhan pohjalta ilman suurempia mittailuja, mikä näkyy tekstissä.

Langat olivat suurimmaksi osaksi luonnonvalkoista Novita Woolia ja laadultaan varsin vastaavaa norjalaista Idunia, jonka pohjasävy on vähän harmahtavampi. Molemmat siis kammattua merinovillaa, jossa on pesukonepesun mahdollistava superwash-käsittely. Lisäksi värjäsin muutaman kesältä 2007 jääneen langan. Värjäysastioina toimivat susien iso valurautapata, Maaritin iso alumiinikattila ja oma pieni pinnoitettu teräskattila, vesi oli rannasta haettua Suomenlahden vähäsuolaista vettä.

Alkukäsittelynä pesin langat vesijohtovedellä ja marseillesaippualla, sitten esipuretin kaikki käyttämällä 10 g alunaa/100 g lankaa. Tein osan esipuretuksista alumiini- ja osan rautapadassa, nämä merkitsin erikseen haltijalangoilla. Vyyhtien peruskoko oli 50 g.

Ensimmäinen väriliemi oli pihlanjanlehteä, joka oli kerätty tuoreena saaresta ja saanut vähän nahistua. Kun en punninnut lehtiä, en osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta yhteensä lehtiä oli kolme ensimmäisessä kuvassa näkyvää tuohikapallista. Keitin lehtiä pari tuntia rautapadassa, jätin liemen jäähtymään yön yli ja siivilöin sitten. Liemeen meni yksi rautapuretettu Idun ja kolme viimevuotista vyyhteä, joista yksi oli Huopasta ja yhdestä en ole aivan varma, ehkä 7 veljestä. Langat saivat olla liemessä pari tuntia, lämpötila oli korkeimmillaan n. 90 astetta,yritin valvoa, ettei pääse kiehahtamaan. Viimeikseksi vartiksi lisäsin osaan langoista lisäpuretetta, kahdelle vyyhdille kuparisulfaattia ja yhdelle pronssikorujen viilauksesta saatua pölyä. Jäähdyttään langat on huuhdeltu sekä meri- että vesijohtovedessä.

Langat vasemmalta lukien: pelkkä alunapuretus, aluna+rauta+kupari, aluna+kupari, esipurettamaton+pronssipöly.

Tulokset olivat tummanvihreitä paitsi hahtuvalanka, joka tavallisestikin jää vaaleammaksi. Vyyhtien määrä on niin vähäinen, ettei sävyerojen selittäminen eri puretuksilla oikein onnistu. Tilannetta sotkee tietysti entisestään se, että kun kaikki langat on värjätty rautapadassa, rautaa on mitä luultavimmin tarttunut niihinkin lankoihin, joihin sitä ei esipuretuksessa laitettu. Toisaalta tämä oli tarkotuksellista, koska olen tavallisesti saanut pihlajasta paremman värin rautapadassa kuin neutraalissa keittoastiassa.

Toisen liemen keitin myöskin saaresta kerätystä nokkosesta, josta pataan menivät lehdet ja varret. Näitä oli vähän nahistuneina kaksi kapallista. Nokkoset kiehuivat pari tuntia alumiinikattilassa, lankaa lisäsin jäähtyneeseen liemeen yhden aluna- ja yhden rautapuretetun Novita Woolin. Tällä kertaa puretuksella oli selvästi väliä, sillä rautapuretetusta (oikealla) tuli rusehtavampaa kuin pelkällä alunalla puretetusta.

Kolmas liemi keitettiin keltasipulin kuorista, jotka keitin kahteen kertaan alumiinikattilassa. Näiden määrästä en muista mitään tarkkaa, jokunen kaupan hedelmäpussillinen niitä varmaan oli. Lankoja oli kaksi alunapuretettua, joista toinen oli Idun, ja yksi rautapuretettu NWool. Käytin liemen vielä toisen kerran, se oli välissä saanut seistä kolme päivää ämpärissä saaressa ja oli ehtinyt hieman homehtua pinnalta. Tällä kertaa värjättävänä oli alunperin hennon vaalenkeltainen ohut villakangas, 1,5*1,5 m, jonka puretukseen lisäsin alunaa 35 g.

Vasemmalta: alunapuretettu NWool, alunapuretettu Idun, rautapuretettu NWool, taustalla villakangas.

Kuten kuvasta näkyy, Idunista tuli tällä kertaa paljon muita tummempaa. Villakangas on luonnossa voimakkaamman sävyinen kuin tässä kuvassa.

Pukkisaaressa oli valtaisassa tuulenpuuskassa tippunut eräästä vaahterasta iso oksa, jonka lehtiä keräsin myös värjäyskäyttöön. Keitin lähes täyttä rautapadallista lehtiä jokusen tunnin, annoin jäähtyä seuraavaan päivään ja värjäsin yhden vyyhdin esipuretettua ja toisen purettamatonta lankaa rautapadassa. Näistä vyyhdeistä tuli väreiltään lähes identtiset, mutta valonkestoa en osaa vielä arvioida. Liemi sai seistä kolme päivää ja ehti homehtua hieman ennen kuin jälkivärjäsin siinä toisen puoliskon samaista villakangasta, 1,5*1,5 m. Tämä kappale oli tosin värjätty jo kertaalleen kesällä 2007 kirsikankuorilla, ja oli sävyltään toista palasta hieman tummemman vaaleankeltainen. Lopputulemana oli ihan mukiinmenevä vaaleanvihreä, ja kangas päässee uudeksi muinaissuomipeploksekseni, kunhan ehdin tehdä siihen lautanauhan.

Vaahteralangat ja kangas.

Lopuksi tein vielä jälkivärjäyksen, johon sotkin muistaakseni ainakin pari lientä, en vain satu muistamaan, mitä muuta kuin vaahteraa. Lopputulemana oli kirkkaahkoa vaaleanvihreää.

Nyt harmittaa hieman, etten yrittänyt olla systemaattisempi - toisaalta langoista ja kankaista tuli varsin kauniita, mikä oli kuitenkin ensisijainen päämäärä. Ehkä ensi kerralla parempaa dokumentaatiota? Nyt täytyy kerimisen yhteydessä joka tapauksessa vielä ottaa kustakin langasta pieni näyte ja laittaa mappiin, jotain, mitä en myöskään ole aiemmin saanut aikaiseksi.