Keltainen turnyyripuku

Turnyyripukuprojektini ei sitten lopulta päässyt päivittymään tänne ennen kuin nyt aivan loppusuoralla. Tai oikeammin sen takana - itse peli pelattiin jo viime lauantaina, mutta puvussa on vielä yhtä ja toista korjattavaa pimenevien iltojen ratoksi. Tuossa se nyt odottaa sovitusnukkeni Dianan päällä odottamassa, että tahtoisin siihen taas tarttua.

Yläosan malliksi päätin lopulta hieman rokokoohenkisen neliömäisen leikkauksen, jossa etukappale on päällystetty Eurokankaasta hankkimallani valkoisella pitsikankaalla. Kiinnitys on etukappaleen oikeassa sivussa. Kaavojen pohjana oli Janet Arnoldin kirjassa ollut pikkukuva Myra's Journalin muistaakseni kevään 1884 numerossa julkaistusta kaavasta, jota tosin jouduin muokkaamaan sovitusten perusteella aika paljon, esimerkiksi jakamaan etusivut vielä kahteen eri kappaleeseen.

Pitsillä päällystetty miehusta jatkuu ylhäällä pelkkänä pitsinä, jonka yläreuna rypyttyy kaulaa kiertävään silkkinauhaan. Takaa kaulus on korkea ja reunustettu tummanruskealla kaninkarvanauhalla. Ratkaisu näytti ihan kohtuullisen hyvältä, mutta vaatii vielä hieman säätöä ja muutaman piston pysyäkseen ylhäällä ilman jatkuvaa korjaamista. Takakappaleiden alaosat leikkasin leveiksi ja taitoin ylimääräiset osat ompeleilla taakse vekeille. Reunaa koristaa sama kani kuin kaulustakin, minkä lisäksi takana vyötäisillä on leveä satiinirusetti. Laitan jonkun kuvan sitten, kun jaksan tehdä kiinnityksen ja korjaukset loppuun.

Helman mittasin ulottumaan korkokengän kärjelle. Helman alimmainen osuu koostuu edestä sileästä ja takaa verhoissa valmiiksi olevilla nauhoilla runsaasti rypytetystä keltaisesta satiinista. Etuosan alareunaan ompelin runsaasti rypytetyn lisäpalan, joka oli alunperin ollut verhojen yläkappa. Taakse tuleva "esiliina" oli vähän lyhyempi kuin alempi helma, minkä lisäksi siihen tulleet rypytykset lyhensivät sitä entisestään hieman. Sisäpuolelle tehtyjen nyppyjen ulkopintaan ompelin muutamalla pistolla pienet helmet. Päällimmäisiksi tulivat edestä rypytetyt noin 40x150 cm kaitaleet, jotka kiertävät lanteiden kohdalla taakse tehden takapuolen alaosaan rusetin. Nämä kiinnittyvät sekä edestä että takaa satiininauhoilla.

Pukuun tuli jos jonkinmoista laskosta, ryppyä ja lisähelmaa, muttei se silti juuri vedä vertoja aikakauden muotiluomusten veistoksellisuudelle. Fiksattavaa jäi useampaan kohtaan: etukiinnitys olisi syytä saada toimimaan niin, ettei pukua tarvitse jatkossa ommella päälle, nappeja oli nyt korvattu hakaneuloilla, vetävä hihanistutus on korjattava, ja hihoista itsestään puuttuvat edelleen kunnolliset pitsit. Pääasiallisesti olen projektiin kuitenkin tyytyväinen, ja siitä tuli paljon positiivista palautetta. Pelissä asusteena olivat Hannikselta lainatut valkoiset pitsihansikkaat ja pikkulaukku sekä aikoinaan Australiasta ostamani keltaruskea viuhka.

Kun turnyyri-innostus seuraavan kerran iskee, harkinnen univormuhenkistä ratsastuspukua tai sitä pitkään haaveilemaani punaista luistelupukua, johon myös tulisi tummanruskea turkisreunustus. Sitä ennen olisi vanhoissa puvuissa kuitenkin yhtä ja toista korjattavaa, useita ideoita erilaisiin muinais- ja keskiaikavaatteisiin vireillä ja rokokoopuvuksi suunniteltu kermanvärinen silkki odottamassa. Katsellaan...