Voi taivahan talikynttilät!

Tänään uusi yritys talikynttilöiden parissa, ja tällä kertaa jopa tuloksia. Kävin perjantaina Mäntsälässä Hannu Vainion pienteurastamolla, mikä oli jo seikkailu sinänsä. Kanssani samaan aikaan sattui paikalle parikymmenpäinen lammaslauma, joka sittemmin pääsi hengestään silmieni edessä. Enpä ollut ennen nähnyt minkään kalaa isomman kuolevan. Hämmentävää oli se, miten lampaat pysyivät koko tilanteen läpi yllättävän rauhallisina. Naudat ja siat kuulemma kiljuvat paljon enemmän, sitä ei välttämättä huvittaisi katsella.

Teurastamokäynnin tuloksena meillä oli sitten tänään käytössämme viisi kiloa pehmeähköä ihraa, selkeästi eri tavaraa kuin edellisen yrityksen silava. Tästäkin jäi roippeita (wobli-wobli oli aika osuva nimitys), mutta tämä tavara suli kuitenkin paistumisen sijaan kattilalla hiljaisella tulella lämmitettäessä. Kuragen tapaan (kiitos linkistä, Elina!) lisäsimme sulaan rasvaan hiukkasen alunaa, ja seokseen päätyi myös hyvin pieni määrä astioissa valmiina ollutta mehiläisvahaa.

Sulaa rasvaa valupöntössä. K. Salmelainen 2009.

Laitoimme pöntön eristetynnyriin samaan tapaan kuin mehiläisvahankin kanssa. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut ehkä niin hyvä idea, koska kiehuvana kaadettu rasva ja samanlämpöinen vesi olivat talikynttilänvalantaan selkeästi liian kuumia - vasta kun olimme jäähdytelleet astiaa jonkin aikaa ovea auki pitäen, alkoivat pikku kynttilämme kasvaa kokoa. Homma oli vieläkin hitaampaa kuin vahan kanssa, ja sulatusprosessissa haju vähän äklö, mutta muutaman pienen talikynttilän saimme kuitenkin aikaan ihan samalla kastamistekniikalla kuin vaha- ja steariinikynttilöidenkin tapauksessa. Polttokokeita tehdään varmaan vasta torstaina, palataan sitten asiaan :)

Kynttiläiset olivat pitkään kovin laihoja. J. Sahramaa 2009.