Tänään olen silmäillyt läpi Bo Lönnqvistin kirjaa Kansanpuku ja kansallispuku vuodelta 1978. On jo käynyt selväksi, ettei Lönnqvist käsittele juurikaan asioita, joista olisi hyötyä nyt käsillä olevan tehtävän kannalta. En ole kuitenkaan malttanut laskea kirjaa käsistäni, sillä herralla on useita kovin mielenkiintoisia pointteja siitä, miksi vaatteita oikein käytetään, miten suomalainen muotipuku on kehittynyt muotipuvun rinnalla, millaiset pukuhistorialliset piirteet kytkeytyvät mihinkin taustaan ja miten arki- ja juhlavaatteiden kehitys eroaa toisistaan. Tämä teos ansaitsee ehdottomasti tarkemman perehtymisen joskus tulevaisuudessa.
Erityisen mielenkiintoinen pointti liittyy kotiteollisuuteen: yhden vaatekappaleen valmistus "ohjelmoitiin" 2-3 vuodeksi, raaka-aineen viljelyksestä räätälintyöhön. Jos tyttö teki vaatteet myötäjäisikseen, niistä riitti loppuiäksi, jopa perinnöksi asti. Ei vanhana enää ollut tarvetta komeilla muotivaatteissa, vaan nuorena tehdyt riittivät oikein hyvin (mt, s. 78). Näissä tunnelmissa on hyvä pohdiskella omaa tavarasuhdettaan, kun sadan tavaran haasteeseen vastaaminen tuntuu mahdolliselta lähinnä viemällä ensialkuun sata tavaraa pois...
Bo Lönnqvistiltä näyttäisi löytyvän myös aika mielenkiintoisen oloinen Vaatteiden valtapeli -kirja. Herra emeritusprofessorin pitkää uraa puolestaan kuvaillaan Elina Salmisen Eloreen tekemässä haastattelussa (pdf).
Kylmä vai lämmin väri - vai onko kumpikaan?
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti