tiistai 8. maaliskuuta 2011

Lammasturkki Pukkisaaressa

Viime viikonloppu kului ulkoilutunnelmissa Pukkisaaressa, ensin lauantaina pelaamassa ja sitten laskiaissunnuntaina katsomassa Hiiden hirven hiihtoa. Muinaisampumahiihtoon osallistui tänä vuonna vain viisi joukkuetta ja susien ykkösjoukkueen voitto oli aika ylivoimainen (hyvä mun sukset jee! :), mutta sen sijaan kamppailun loppupuolelle saatiin suuren urheilujuhlan tuntua kun Riku ja Topi taistelivat kiihkeästi neljännestä sijasta. Valokuvia hiihdosta.

Pelasin Pukkis-kampanjassa nyt toista kertaa kroonisesti valehtelevaa renki Kutvoa. Ruskean tunikan ompelin Jukalle viime kesäksi, mutta se ei päässyt Grunwaldin helteissä vielä kertaakaan käyttöön. Vaaleat villahousut valmistuivat tammikuun peliin, ja vaativat näköjään kuitenkin sen lisäkiilan, vaikkei mun haaroissa mitään ulokkeita roikukaan. Vähän olivat ompeleet kahdella käyttökerralla jo alkaneet ratkeilla. Jossain vaiheessa täytyy kyllä kokeilla sitä Thorsbergin housujen kaavaa (yksi versio täällä), sen kun pitäisi sallia vaikka minkälainen kekkaloiminen housujen repeämättä. Vihreää hartiahuppua pidin kaulaliinan korvikkeena, mihin tarkoitukseen se erinomaisesti sopiikin. Liian iso lammashattu on kirppikseltä ja lapikkaat isotädin lahjoittamat.

Kutvo. (Kuva N. Salminen 2011)

Viikonlopun vaatetuksen olennainen uutuus oli savustetuista lampaannahoista viime tingassa kokoon ommeltu takki, joka pääsi pelissä ulkoilemaan ensimmäistä kertaa. Leikkasin takin kolmesta taljasta, joista kaksi oli hyvin isokokoisia ja erittäin lyhyeksi kerittyjä ruskeita kuten etupalojen käänteissä näkyy, ja selkäpalaan käytetty puolestaan vähän pitempikarvainen musta. Nahat olen parkinnut useamman vuoden aikana Kuggomissa ja Glimsissä, ja savustanut vähän vettähylkivämmiksi viime kesänä Pukkisaaressa. Savustuksen tuottama väri on paikoin varsin epätasainen, mikä näkyy erityisesti selkäpuolella.

Takin kaava on hyvin yksinkertainen, vartalokappaleet levenevät pikkuisen alaspäin ja hihat kapenevat kädentietä kohti. Kainaloissa on salmiakin muotoiset kiilat ja takana helmassa kolmiomainen levennyskiila. Takin malli ei perustu mihinkään erityiseen lähteeseen, vaan muistuttaa niin suomalaiseen kuin lähialueidenkin talviseen kansanpukeutumiseen kuuluneita lammasturkkeja. 1800-luvun lähteissä mainittiin, että naiset tapasivat kalkita valkoisia (oletettavasti rasvaparkittuja mutta savustamattomia) turkkejaan ennen kirkkoon menoa, mikä saattoi johtaa vieressä istuneiden vaatteiden yhtälaiseen valkaistumiseen.

Kaikki saumat on ommeltu käsin pellavalangalla edes-takaisin tikkaamalla. Yhden hihasauman tuotti Jukka, kun mä olin saanut hartiani megalojumiin vuoroin nyrkkeilyä, kehruuta ja nahkaompelua sisältäneiden parin päivän tuloksena. Kaikki viimeistelyt ja kiinnitys ovat vielä tekemättä - todennäköisesti seuraavaksi vahvistan saumat jollakin päälleommellulla kaitaleella ja mahdollisesti kanttaan takin reunat. Kiinnitys tuskin tulee ulottumaan helmaan saakka, tai sitten täytyy avata sivusaumoja hieman ja laittaa niihinkin pienet levennyskiilat. Kiinnityssysteemi on vielä täysin hakusessa, mutta jotain nappeja setodennäköisesti tulee sisältämään.

Takki edestä. (Kuva N. Salminen 2011)

...ja takaa. (Kuva N. Salminen 2011)

Takin ehdottomasti paras puoli oli sen tuulenpitävyys, sillä saaressa oli aurinkoisista päivistä huolimatta todella pureva puhuri. Vähän on vielä epäselvää, miten sitä pystyy käyttämään naistenvaatteiden kanssa: jos alle laittaisi pelkän mekon, mitään ongelmaa tuskin tulee, mutta mihinkään peplos-tyyliseen päällyspukuun sitä ei voi yhdistää. Kokeilin sunnuntaiaamuna, ja lopputulema oli vähintäänkin, hmh, harteikas... Jos ensi viikonloppuna Rosalassa täytyy olla paljon ulkona, tätä lienee mahdollisuus testailla lisää.

Sunnuntaina olin sitten kääriynyt valtaisaan määrään villaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli huomattua, että mieheksi pystyn pukeutumaan ilman ainuttakaan modernia vaatekappaletta (jos lapikkaiden kumipohjia ei lasketa), mutta pitkin helmoin epäröin lähteä liikkeelle ilman villakalsareita. Jos joskus ehtisi kutomaan itselleen säärisiteet, se ratkaisisi ainakin osan tästä ongelmasta. Joku päivä, jos lampaita ehtii taas parkitsemaan, haaveilen tekeväni myös turkiksesta ommellun alushameen, joista myös löytyy esimerkkejä kansanpuvuista. Sellaisen kanssa tuskin ainakaan pylly palelisi.

Viikonlopun vähemmän aurinkoisiin puoliin kuului varhopatsastalon uuninpohjan tulipalovaara, joka lopulta johti siihen, että palokunta purki koko uunin. Vaikka pohjan halkeaminen ja kekäleiden pääsy pohjaan olisivat vaatineet purkutyötä joka tapauksessa, oli jäljelle jäänyt näky aika lohduton. Kunhan lumet sulavat on luvassa ensin siivoustalkoot ja sittemmin uuninrakennusoperaatio.


Näkymä varhopatsastaloon palokunnan vierailun jälkeen. (Kuva: J. Sahramaa 2011)

1 kommentti:

Sahra kirjoitti...

Hei! Kuule, nyt tulee sullekin tunnutus kivasta blogista ... Mä oon tänään myöntänyt sulle semmosen.
Käy nappaamassa kuva mun sivulta.

t. Ihailija Lahdesta