"Älä stressaa mekosta, minä liimaan sinulle henkselit"

On mekko- ja myssy- ja huntustressi. Se nosti päätään, kun Saari AD 1389 lähestyi, ja kävi yhä selvemmäksi, etten ehdi saada siihen mennessä mitään uutta valmiiksi. Niinpä en edes aloittanut, vaan selailin vain Medieval Garments Reconstructedia hermostuneesti. Ja pukeuduin tapahtumaan ohueen vaaleaan villamekkoon, jonka kasasin vuonna 2009 - valmiiksi sitä ei oikein voi sanoa, kun mitään ei oikein ole viimeistelty, mutta pari vuotta sitten Grunwaldissa olen sitä käyttänyt. Ja sittemmin tänä keväänä Vantaalla esiintyessä ja lopulta Saaressa. Hassua, miten erilaiselta sama mekko voi kahdessa eri paikassa tuntua - Vantaan keikalla ei paljon tarvinnut murehtia, kun taas Saaressa erinäisten erinomaisten mekontekijöiden ympäröimänä tunsin itseni todella pieneksi ja huonosti puetuksi. No, keskityinkin sitten kehräämään lankaa ja pilkkomaan vihanneksia.

Kesän tyylikkäin asuste, sipulinippu. (Kuva: M. Pasanen 2011)

Kuten kuvasta näkyy, puutetta ei ole yksinomaan mekosta: lisäksi tarvittaisiin siveämpi myssy (esimerkiksi tällainen), joka peittäisi kunnolla tukan, joka on liian lyhyt pysymään leteillä. Ja sen päälle sitten varmaan myös huntu, leukaliinoineen. Olen laiminlyönyt keskiaikasiveyttäni aika kauan, mutta siitä pitäisi tulla ennen Visbya loppu. Onneksi Neulakosta löytyy aloittelevan hunnunpukijan opas! Täytyy varmaan laittaa tämän vuoden Grunwaldin-kävijöille pyyntö tuoda sieltä neuloja - jonain vuonna niitä ostinkin, mutta mokomat hävisivät muistaakseni melkein ennen kuin ehdin kävellä markkina-alueelta takaisin omalle teltalle. Niin, ja tuo huppu: siinä ei tosiaan vieläkään ole yhtään nappia. Kaiken lisäksi kangas on niin ohut, että olisi varmaan järkevää laittaa vuori. Tai tehdä kokonaan uusi huppu.

Tähän kohtaan voi kukin lisätä haluamansa määrän otsaryppyjä ja huokauksia.

Niin, se Visby. Tarkoitus olisi mennä muutamaksi päiväksi Battle of Wisby 1361-2011 -tapahtumaan, ja sehän tietenkin vaatisi uusia vaatteita. En ole siniseen pellavaiseen etunyöritettyyn kirtleeni yhtään sen tyytyväisempi kuin vaaleaan villamekkoonkaan, sekin istuu huonosti erityisesti tissien kohdalta. Ongelmahan on se, että kuten olen ehkä joskus saattanut sanoakin, en oikeastaan ole kovinkaan hyvä, tai varsinkaan intohimoinen ompelija. Tarvittaisiin enemmän taustatyötä, huolellisempaa sovittamista, pienempiä tikkejä, runsaampaa viitseliäisyyttä ja sen verran nöyryyttä, että kehtaisi pyytää viisaammilta apua. Ja kaiken lisäksi pitäisi vielä päättääkin, millaisen mekon oikein tekisi ja mistä kankaasta. Voi herran pieksut.

Tähän kohtaan vähän lisää syviä huokauksia.

Mulla olisi sellainen keltainen, itse kudottu palttinasidoksinen villakangas, josta kovin mieluusti tekisin jotain. Nyt alan vähän kallistua sille kantille, ettei se kuitenkaan nyt muutu sellaiseksi melko istuvaksi, kenties lyhythihaiseksi mekoksi, johon käyttäisin Herjolfnes-kaavaa. Sen sijaan siitä voisi hyvinkin tulla jonain päivänä uusi viikkarialusmekko, tai pikemminkin sellainen löysähkö mekko, joka soveltuisi pohjoiseen ilmastoon periodista toiseen. Mikä ei kuitenkaan missään määrin ratkaise sitä, että sopiakseni edes jotenkin joukkoon Visbyssa, tarvitsen edelleen sen uuden mekon. Mihin pitäisi siis valita kangas, ja mieluiten vielä tuolta olemassaolevien joukosta. Voi apua. Ehkä on parasta vain jatkaa tätä murehtimista huomenna.

Otsikon lainaus on Jukalta, joka ei ehkä ihan täysin ymmärtänyt, miksi vanha mekko ei ole yhtä hyvä kuin pussillinen uusia. Liimasi kuitenkin kuivapukuni irronneen henkselin takaisin paikoilleen sillä aikaa, kun kirjoitin tätä tilitystä. Ainakin joku saa tässä taloudessa jotain myös aikaiseksi...