Koivua, pähkinää ja krappia

Langat esipuretuksessa. (Kuvat: J. Sahramaa 2011)

Alkukesästä, toukokuun lopulla, värjäiltiin koivulla ja pähkinänkuorella. Ensimmäinen oli vanha tuttu, melkein joka vuosi käytetty lähinnä siksi, että sitä on niin helppo saada - erityisesti luokkaretkiaikaan, kun on mahdollista valjastaa lapsityövoima riipimään lehtiä irti oksista. Keväinen koivu antaa parhaimmillaan kirkuvan neonsävyisen kellanvihreän, mutta tarjosi nyt näihin omiin lankoihin vähän hillitympiä sävyjä. Samalla tuli todettua, että myös koirankarva värjäytyy ihan kohtuullisesti: Karon kehräämöstä tilaama ViliNalle on suomenlampaanvillan ja akitan alusvillan sekoitusta.

Koivunlehtiliemi.

Resepti oli mitä yksinkertaisin keittovärjäys: langat esipuretettiin 10 g alunaa /1000 g lankaa noin tunnin ajan suunnilleen 90C, ja tuoreita koivunlehtiä keitettiin samaan aikaan padallinen. Molemmat liemet saivat jäähtyä ruokatauon ajan, langat siirrettiin siivilöityyn koivuliemeen ja lämpötila nostettiin uudelleen lähelle kiehumispistettä noin tunniksi. Jäähdytettiin liemessä yön yli ja huuhdeltiin vedellä ja lopuksi etikalla.

Tuoreet koivunlehdet: ylempi lanka ViliNallea, alempi värttinäkehrättyä ahvenanmaanlammasta.

Saksanpähkinän kuori oli uusi tuttavuus, ostin sitä Tetriltä rouhittuna. Syynä tähän oli joku hämärästi muisteltu tieto siitä, että Kaarinan Kirkkomäen haudan 1 vaipasta olisi väriaineanalyyseissä löytynyt tanniineja, ja jossakin Kaarinan muinaispuvun myöhemmässä versiossa värjäykset olisi tehty pähkinänkuorilla. Löysin Tetrin sivuilta ohjeen, että pähkinää tarvitaan 15-30 g/ 100 g lankaa.

Pähkinänkuoriliemi liossa. Liotuspussi on tekokuitua, joten se ei juuri ota väriä.

Liotimme 100 g pähkinänkuoria noin 3 tunnin ajan, jonka jälkeen ne lämmitettiin pussissa. Langat laitettiin samaan liemeen, niitä tuli 120 g ViliNallea ja 120 g itse kehrättyä ruskeaa suomenlammasta. Sekoittelimme aika paljon, ja langoissa onkin pussin käytöstä huolimatta vain yksi kohta, jossa on läikikkyyttä.

Iso vyyhti ViliNallea pähkinäliemessä. Villa-koirankarvalangan pohjaväri on harmahtava.

En oikein tiedä mihin perustuen olin odottanut pähkinältä punertavaa sävyä - ehkä tämä liittyi mielikuviin siitä Kaarinan muinaispuvun viitasta, jonka ensimmäinen versio taisi olla veriseitikeillä värjätty ja siten kirkkaan oranssinpunainen. Tuloksena oli ViliNalleen aika hailakka vaaleanruskea, joka on hyvin lähellä ruskean villan luonnollista sävyä. Alunperinkin ruskeassa villalangassa puolestaan on vaikea huomata mitään eroa aikaan ennen värjäystä. Ei suoraan mikään menestyjä tämä pähkinänkuori, siis.

Pähkinänkuorivärjäykset. Ylhäällä ViliNalle, aljaalla alunperinkin ruskea lanka.

Emme kuitenkaan luovuttaneet pähkinän kanssa, vaan lisäsimme samaiseen pussiin vähän kertaalleen keitettyä krappia, ja teimme edelleen hyvin tummasta liemestä seuraavana päivänä jälkivärin. Tähän liemeen meni esipuretettuina taas 120 g ViliNallea, 50 g jotakin kehräämön suomenlammasta, ja yhteensä 55 g Novita Woolia ja jotain muuta superwash-käsiteltyä lankaa.

Pussissa on pähkinänkuoria ja krappia.

ViliNalleen lopputulos oli edellistä vähän punertavampi, mutta tällä kertaa langat jäivät myös selkeän laikukkaiksi - niitä taisi vahtia joku laiska sekoittaja. Pienet vyyhdit superwasheja sen sijaan imivät väriä tapansa mukaan tarmokkaasti, ja pidän kovasti lopputuloksena olleesta vähän punertavasta tummanruskeasta.

ViliNalle yllä, superwashit alla. Suomenlammaslanka oli häipynyt ennen kuvan ottamista.

Näiden keittovärjäysten lisäksi teimme pönttökrappia samaan tapaan kuin edellisinäkin vuosina. Nyt vähän harmittaa, etten lueskellut ajatuksella Leenan juttuja ennen hommaan ryhtymistä, koska olisimme hyvin voineet kokeilla muitakin tekotapoja. Nyt kuitenkin keitimme ensin liemen 500 grammasta krappia reilun tunnin ajan, jäähdytimme siivilöidyn liemen yön yli ja jemmasimme sitten kahteen eri sankoon esipuretetut langat. Toiseen meni 100 g Vuorelman Vetoa, 50 g jotakin suomenlammaslankaa ja 100 g hailakkaa krapin jälkiväriä, toiseen taas 240 g ViliNallea, 100 g värttinäkehrättyä yksisäikeistä suomenlammaslankaa ja 70 g ruskeaa kerrattua ahvenanmaanlampaanvillaa. Värisaldo kuukauden liotuksen ja vähän liian laiskan sekoittamisen jälkeen oli viimevuotista toistaen tiilen- ja possunpunainen. Ensi kerralla kokeilemme vaihtoehtoa, jossa krappien päälle kaadetaan kuumaa vettä, mutta niitä ei missään vaiheessa keitetä - jos sillä vaikka saisi vähän tummempia sävyjä. Nytkin tuli ihan nättejä, mutta ehkä pikkuisen tylsiä lankoja.

Kuvan vasemmassa laidassa kaupan lankoja, keskellä käsinkehrättyjä ja oikealla ViliNallea.

Toukokuun värjäyskerran keskeinen uutuus pähkinänkuoren lisäksi oli luonnonruskean villan värjäys, mutta sekään ei nyt suoraan tuottanut kovin spektakulaareja tuloksia. Pähkinänkuori ei tuottanut ruskeaan juuri mitään eroa, ja krapinkin kanssa tulos jäi vähän vaisuksi. Pitäisi jossain vaiheessa yrittää tsekkailla uudestaan, mitä mä oikein näistä ruskean päälle värjäämisistä oikein luin, ja mietiskellä, kannaattako testailla lisää.

Nyt on jo kesäkuunkin värjäyskerrat ohi, mutta niistä lisää toisen kerran.