Leppää, tammea ja kokenillia

Kesäkuun lopulla värjättiin lepänkuorella, tammenlehdillä ja kokenillilla. Lepänkuoret oli pussissa olevan päivämäärän mukaan kerätty lähes tarkalleen kaksi vuotta aiemmin - itse asiassa muistan kaataneeni naapurin pusikosta useammankin lepän, joista Bella teki purtsia eli isoja puusurvimia hapankaalin valmistukseen. Kuoria oli keskikokoinen paperipussillinen, reippaana tyttönä en tietenkään punninnut niitä ennen käyttöä. Sen sijaan rouhin niitä polkemalla kiinni teipattua pussia, ja laitoin sitten likoamaan viikoksi. Liotuksen jälkeen kuoret keitettiin samassa vedessä nelisen tuntia, ja siivilöity liemi sai jäähtyä yön yli.

Lepänkuoret ja liemi. (Kuvat: J. Sahramaa 2011)

Seuraavana aamuna laitettiin liemeen alunalla esipuretetut langat: noin 50 gramman vyyhti itse kehrättyä valkoista affe-suomenlammassekoitusta, 120 g ja krappi-pähkinä-liemessä käynyttä ViliNallea ja 15 g purettamatonta luonnonväristä pellavaa, koska Karo halusi kokeilla tanniinivärin tarttumista kasvikuituun. Lämpö nostettiin tuttuun tapaan sinne 90 asteen tienoille reiluksi tunniksi, sitten langat saivat jäähtyä liemessä. Lopputulos valkoiseen lankaan oli lämmin vaaleanruskea, joka vivahtaa oranssiin - ihan kiva sävy, vaikkei mitenkään suunnattoman ihmeellinen. Mä olin aiemmin saanut tuoreehkoilla lepänkuorilla rautapadassa muistaakseni johonkin superwash-lankaan likaisehkoa vihreää, ja Karo taas joskus ei-minkään-väristä, joten siihen nähden tulos oli ihan jees. Pellavalankaankin jäi vähän väriä, mikä ei tosin kuvassa juuri erotu.

Tammenlehti valikoitui toisen liemen materiaaliksi ihan sattumalta, kun puisto-osasto oli pätkimässä museoalueen puita. 30 litraa lehtiä keitettiin noin kaksi tuntia, siivilöity liemi jäähdytettiin ja sinne laitettiin 50 g paksua Naturgarnia ja 100 g Ren ny ull -nimistä norjalaista 100 % villalankaa, jossa ei merkintöjen mukaan ole superwash-käsittelyä. Langoista tuli ensiksi melko kirkkaan peruskeltaiset, mutta ajan myötä väri tummeni ja sameni vähän ankeaksi - jos sen olisi osannut ennakoida, olisin ottanut langat pois liemestä jo siinä vaiheessa, kun ne olivat vielä kirkkaamman värisiä. Sävy ei ole luonnossa ihan niin hailakka kuin allaolevassa kuvassa, muttei kyllä mikään erityinen voittajakaan.

Tammenlehtien jälkiväriä terästettiin pienellä määrällä pikkukattilassa keitettyjen sipulinkuorien tummanoranssia lientä, ja siinä kävi kaksi vyyhtä aiemmin krappipöntössä lionnutta ViliNallea. Väri muuttui toivotusti possunpunaisesta selkeästi oranssimmaksi.

Oikealla lepänkuori ViliNalleen, käsinkehrättyyn ja pellavaan, keskellä hailakat tammenlehdet ja oikealla jälkivärjätyt ViliNallet, joissa on siis kahdelta värjäyskerralta krappi-tammenlehti-sipuli.

Jos kohta aika monet tämän kesän kokeilut ovat jääneet vähän hailakoiksi, kokenillista niin ei todellakaan voi sanoa. Kaktuskirvat oli ostettu valmiina jauheena Tetriltä. Punnitsin 30 g kokenillijauhetta ja 30 g alunaa 300 grammalle lankaa: 100 g RenNUa, 50 g Naturgarnia, 100 g kaupan suomenlammaslankaa (Pirtin?) ja 50 g aiemmin indigolla värjättyä, vaaleansinistä Novita Woolia. Liemen väri oli hurjan tumma violetti, suorastaan epätodellisen hieno. Tetrin kirja kertoo pH:n vaikuttavan suuresti kokenillin antamaan sävyyn niin, että happamassa vedessä tulee punaisempia, emäksisemmässä violetimpia sävyjä. Käyttämämme vesijohtoveden pH oli akvaariotesterillä mitattuna 8 eli lievästi emäksinen. Toisaalta olen kerran aiemminkin laittanut indigovärjätyn langan liemeen, jonka se sinisti välittömästi, joten värin irtoaminen NWoolista on myös validi vaihtoehto liemen värin synnyn syyksi.

Ensimmäinen kokenilliliemi, alunperin vaaleansininen lanka noin kello yhdessä.

Noin tunnin värjäyksen jälkeen jäähdyttelimme langat liemessä. Väriä lähti huuhtelussa sydäntäsärkevän paljon, mutta siitä huolimatta tuloksena oli hienoja ja kirkkaita violetteja sävyä. Ensimmäiseen jälkivärisettiin meni 100 g RenNua ja 50 g Naturgarnia, jotka olivat esipuretettuja, sekä 100 g vaaleansinistä indigovärjättyä suomenlammaslankaa, ja 13 g pellavaa. Näistä tuli odotetusti vähän vaaleampia mutta edelleen aika kauniita. Pellavakin otti selkeästi väriä, mikä oli ehkä vähän yllätys.

Kun liemessä näytti edelleen olevan väriä, tehtiin toinenkin jälkiväri - tähän tosin sotkin terästykseksi litran pari jo kuukauden seissyttä pönttökrappilientä. Tähän liemeen meni 100 g RenNua ja 50 g NWoolia, jossa oli pohjalla hailakan oranssinruskea krapin jälkiväri. Alunaa olin ajatellut laittaa, mutta se unohtui. Valkoisista langoista tuli taas edellistä haaleampia lievästi punertavammalla vivahduksella - olimme yrittäneet muuttaa liemen pH-arvoa etikkalorauksen avulla, mutta todennäköisemmin sävyeron syy oli krappiliemilisäyksessä (värillisestä liemestä ei akvaariotesterin perusteella voi mitata pH:ta, kun sen toiminta perustuu värimuutokseen). Aiemmin krappivärjätystä langasta sen sijaan tuli ihan mahtava marjapuuronpunainen, alla olevassa kuvassa äärimmäisenä vasemmalla.

Kolmen kokenilliliemen tulokset kulkevat oikealta vasemmalle. Sinisävyisemmät langat olivat alunperin indigovärjättyjä, paksut edessä ovat Naturgarnia, niiden viereinen pieni vyyhti pellavaa ja äärimmäisenä vasemmalla oleva punainen on krapin jälkivärin päälle värjätty kokenilli.

Näihin kokenillilankoihin sekä liemen riittävyyteen olimme erinomaisen tyytyväisiä. Kokenillia täytyy kokeilla tänä kesänä vielä uudestaan, tällä kertaa niin, ettei ensimmäiseen liemeen mene indigovärjättyjä lankoja. Muutamaa näistä vyyhdeistä keriessä huomasin, että jauhemainen kokenilli irtoaa käsiin pienenä jauheena, joka oli kuitenkin helposti karistettavissa pois.

Näiden lisäksi jo kerran seisotettuun krappipönttöön meni tuolla värjäyskerralla pari ensin lepänkuoriliemessä kylmänä lionnutta vyyhteä, jotka tänään otin pois - ne ovat vielä märkiä, mutta vahvasti näyttää siltä, että niitä odottaa uusintakylpy seuraavan kokenillikerran jälkivärissä. Värjäystä on luvassa tämänkin kuun lopussa, joten palaan asiaan varmaan silloin.