Morsinkoa, indigoa ja kokenillia

Jos nyt tuon elokuun lopun värjäyksen vielä ehtisin purkaa tänne. Elokuun loppu meni ihan hujauksessa, oli lampaat ja päärakennuksen muutto ja sekava kaaos joka puolella. Sittemmin olenkin enimmäkseen istunut kotona koneella, ja tehnyt käsitöitä lähinnä päässäni, mitä nyt iltaisin telkkarin ääressä nollatessa on jotkut ompelukset edenneet sauma kerrallaan. Mutta niitä värjäyksiä nyt, kun on vihdoin hetki aikaa.

Langoista löytyi ViliNallea, Ren Ny Ullia ja toista kaupan valkoista, sekä jotain satunnaisia vyyhtejä vuosien varrelta. (Kuvat: J. Sahramaa 2011)

Kuten aiemmin mainitsin, keväällä istutetut morsingot eivät nousseet tänä vuonna ensinkään. Alkukesän toinen yritys tuotti myös aika vähän satoa, mutta jotain sentään. Elokuun lopulla värjättiin sitten Riihivillan Leenan ohjetta mukaillen. Ämpärillinen tuoreita morsingonlehtiä huuhdeltiin siivilässä, vesi oli isossa padassa jo kuumenemassa. Kun vesi kiehui, lisättiin lehdet ja nostettiin lämpötila uudelleen kiehuvaksi, tähän meni noin 10-15 min. Kattila nostettiin pois levyltä ja liemi sai jäähtyä ilman kantta 15 min.

Morsingonlehdet jäähtymässä.

Teenvärinen liemi siivilöitiin, ja jo kaadettaessa takaisin kattilaan se oli yllättäen muuttunut tummanvihreäksi. Sama väri pysyi, kun lisättiin kylmää vettä kunnes koko liemen lämpö oli 51C. Lisättiin 2 rkl lipeää (kaustista soodaa) ja alettiin vispata. Sininen vaahto nousi heti, muuttui sittemmin vihreäksi. Vispausta jatkettiin yhteensä 15 min.

Sinistä vaahtoa.

Kun vaahtoa ei enää tullut, lisättiin 20 g puhdasta natriumditioniittia, sekoitettiin kevyesti ja annettiin liemen olla tunnin verran pitäen kuitenkin lämpötila 50 asteessa. Liemessä esiintyi ensin sakea "sinileväreaktio", joka kuitenkin loppui pian, ja öljyisyys ilmestyi. Tunnin seisotuksen jälkeen tehtiin ensimmäinen kasto.

Langat liemessä. Pinnalla öljyisyyttä, liemi kellanvihreää.

Kuinka monta museo-opasta tarvitaan käsittelemään yhtä lankavyyhtiä? (Kuva: M. Rissanen 2011)

Liemessä oli selkeästi sinistä väriä, muttei mitenkään erityisen paljon. Tulokset muistuttivat huomattavasti viimekesäisiä, ja pohdiskelimme, josko lankojen hailakkuus johtuisi yksinkertaisesti morsingonlehtien vähäisestä määrästä. Jospa sitten ensi kesänä isompi sato... Itse asiassa langoissa oli vielä noston jälkeen vähän voimakkaampi ja pikkuisen mintunvihreään vivahtava väri, mutta hapettuessaan lisää sävy muuttui enemmän siniharmaan suuntaan. Useampi kastokerta ei tuntunut vaikuttavan asiaan millään tavalla.

Langat kuivumassa - hailakkaa on.

Ensimmäisen päivän tulokset: vasemmalla kokenillia, oikealla morsinkoa. Iso osa jälkimmäisistä meni uudelleenvärjäykseen.

Seuraavana aamuna yritettiin uudestaan, tällä kertaa niillä 2-vuotisen morsingon lehtiruusukkeilla. Kyseisistä kasveista iso osa oli siis tehnyt kukkavarren, mutta nyt kerättiin vaan niitä lehtiä. Tarkoituksena oli ylipäänsä kokeilla, lähteekö kakkosvuotisesta kasvista mitään väriä.

Morsingon lehtiä siivilässä huuhtelun jälkeen.

Lehtiä oli suunnilleen yhtä paljon ja etenemistapa sama kuin tämänvuotisillakin lehdillä. Vispausvaiheessa sinistä vaahtoa tuli heti ja paljon, eikä sen tuleminen vain ottanut loppuakseen. Lopulta luovutimme ja lisäsimme kuitenkin natriumditioniitin. Se muutti vaahdon värin entistä sinisemmäksi, ja vaikka pinnalle tuli hieman öljyisyyttä, lankakastot tuottivat vain mintunvihreää. Oletus on, että kasveissa kyllä oli väriä, mutta hapettamista olisi pitänyt sitkeästi jatkaa kunnes vaahtoa ei enää olisi muodostunut. Ehkä ensi vuonna se sähkövispilä.

2-vuotisten morsinkojen liemi ei lakannut vaahtoamasta.

Mitä tästä sitten opimme? Viime vuonna laitettiin 8 lusikallista lipeää, nyt 2, mikä tuntui olevan ihan riittävä määrä. Vaahdon värin pitäisi muuttua sinisestä vihreään, ehkä keltaiseenkin, ja vaahtoamisen täytyy loppua ennen kuin ditioniitti lisätään. Ensi vuonna yritetään saada kasaan huomattavasti isompi määrä lehtiä, ja ehkä kokeillaan vihdoin jotain muutakin ohjetta kuin tätä kemikaalihirvitystä. Tulokset eivät tähän asti ole olleet kovin näyttäviä, mutta kyllä niissä morsingoissa jotain indikoväriainetta selvästi on. Mielenkiintoista olisi kenties kokeilla jonkun muun kasvattamilla lehdillä myös - onko näissä kuinka paljon lajike- tai kasvupaikkaeroja? Minähän en puutarhanhoidosta mitään ymmärrä...

Toisen päivän morsinkokokeilujen rinnalla värjättiin Tetriltä ostetulla luonnonindigojauheella. Prosessi on pääpiirteissään sama kuin morsinkovärjäyksessäkin.

Sekoitettiin 30 grammaa luonnonindigoa isoon kattilalliseen noin 30-asteista vettä, ja nostettiin liemen lämpötila 40 asteeseen.

Sekoitettiin liemeen 40 g lipeää (Tetrin ohjeessa 60 g soodaa eli natriumkarbonaattia), vispattiin kunnes vaahtoa ei enää tullut ja nostettiin samalla lämpötila 50 asteeseen. Mitattiin 60 grammaa natriumditioniittia, lisättiin varovasti liemeen ja nostettiin lämpötila 50-60 (välillä 63C) asteen välille.

Liemi oli aluksi pinnalta erittäin öljyistä, ja tämä näkyi myös ensimmäisissä kastetuissa langoissa, joista tuli kyllä tummahkoja sinisiä, mutta myös niljaisen öljyisiä. Tuntu ei lähtenyt pesussakaan pois.

Kastojen myötä pinnan öljyisyys väheni, ja liemen värikin tuli näkyviin. Yli kolmen tunnin kuluessa liemeen kastettiin yli 1400 g lankaa, ja edelleen tuli ihan hienoa vaaleansinistä. Kastokertojen pituus oli 5-15 min.

Lopulta liemen pinnalla ei enää ollut öljyisyyttä jäljellä.

Indigo siis toimi odotetusti hyvin, ja aikaan saatiin sekä hienoja sinisiä että keltaisten päälle värjättyjä vihreitä ja kokenillilankojen päälle tuotettuja violetteja.

Indigolankoja, joukossa vähän morsinkoa ja takana kokenillia.

Sinisyysyritysten lomassa värjättiin toisessa kattilassa kokenillilankoja, tarkoituksena testata, oliko viime kerran sinertävyys veden emäksisyyden (pH 8-8,5) vai heti ensimmäiseen värjäyskertaan upotetun indigolangan tulosta. Tällä kertaa pataan ei siis mennyt aluksi kuin valkoisia lankoja, mutta tulokset olivat silti yhtä violetteja. Karkkipinkkeihin tarvittaisiin siis ilmeisesti happamampaa vettä.

Kokenilliliemi oli kivan väristä.

Kokenillilankoja, oikeanpuoleisessa alla krapin jälkiväri.

Nyt olis lankaa taas niin maan kauhiast, mitähän sillä kaikella tekisi ja millä ajalla?