Tornion porvarit

Viime kuukausien tohotuksen aikana graduasiat eivät ole konkreettisesti hirveästi edenneet, vaikka yleistietämykseni aiheesta onkin lisääntynyt, ja Lappia, saamelaisia, Tornionlaakson historiaa ja kansanpukuja käsittelevät kirjapinot pöydillä, hyllyssä ja ylipäänsä kaikilla vapailla vaakapinnoilla ovat kasvaneet korkeutta. Anomus tutkimusaineiston esilleotosta ja siirtoluvasta on tekeillä, mutta valitettavan moni asia riippuu ihan muusta kuin mun omasta panoksestani.

Enontekiön Markkinan kaivaustenjohtajan Petri Halisen kanssa käydyn keskustelun jälkeen työhypoteesini on, että tilkkuja käytettiin Markkinan kirkon punamultaamiseen vuoden 1790-91 remontissa. Kenen vaatteista tilkut olivat jäänteitä - saamelaisten, Enontekiön talonpoikien, Tornion porvarien tai kenties kirkkoherra Er. J. Grapen perheen? Kovin yksiselitteisiä vastauksia tuskin on luvassa mikroskooppitutkimusten jälkeenkään, mutta olen yrittänyt luoda itselleni edes jonkinlaista kuvaa siitä, millaisia vaatteita kukin mainituista ryhmistä olisi voinut käyttää. Koska olen lukenut viime aikoina erityisesti Tornionlaakson historiaa, aloitan siitä, mitä 1700-luvun torniolaiset olisivat voineet päälleen pistää.

Miksi juuri torniolaiset? Koska vuonna 1621 perustetun Tornion kaupungin porvareilla oli yksinoikeus lapinkauppaan Tornion Lapissa, eli Tornion- ja Muonionjoen ympäristössä sijaitsevissa lapinkylissä, Enontekiöllä ja Jukkasjärvellä. Markkinat pidettiin Enontekiössä helmikuussa, eikä muilla kuin laillistetuilla kauppiailla periaatteessa ollut oikeutta edes matkustaa Lappiin. Paitsi tietenkin papeilla, jotka saarnasivat kirkoissa juuri talvimarkkinoiden aikaan.

Ensimmäinen lähteeni torniolaisten pukeutumiseen on niin Tornion kaupungin historian kuin Torniolaakson historia -teoksen osiakin kirjoittanut Ilkka Mäntylä. Hän mainitsee, että rikkaimmilla torniolaisilla porvarisvaimoilla oli 1600-luvun lopussa pukuja, jotka silloisen ylellisyysasetuksen mukaan olisivat kuuluneet aatelisille. Miehet eivät tuolloin ilmeisesti vielä olleet kovin muodikkaita, ainakaan ranskalaisen komediakirjailijan Jean François Regnardin mukaan. Regnard oli läsnä kirkkoherra Tornaeuksen hautajaisissa vuonna 1681, ja kirjoittaa sieltä pistävään tyyliin:

"Mutta viimeisen silauksen taululle antoivat kaikkien partaniekkapappien kunnioitusta herättävät ilmeet ja vieraiden suomalaiset vaatteet, jotka ovat hupaisinta mitä ajatella saattaa. Siellä istui muiden muassa ukonkäppänä, jolla oli lyhyeksi leikattu tukka, tuuhea parta ja joka oli otsalta kalju. [...] Miehellä oli yllään vihreä keltaisella vuorattu asu, jossa ei ollut leikkausta; se näytti vyöllä kootulta ikkunaverholta. En väsynyt katselemaan tuota miestä, joka oli vainajan veli."

(Voyage de Laponie 1731, suomennos Eila Kirstinä, poimittu teoksesta Laaja Lapinmaa)

Tornion kaupunginkirkon vuosina 1687-88 maalatuista holveista löytyy Kaanaan häitä esittävä maalaus, jonka voi hyvin ajatella kuvaavan aikakauden porvarispitoja. Valitettavasti en onnistunut löytämään maalauksesta kuvaa netistä, ja kirjassakin esiintyvä mustavalkoversio on aika epäselvä. Tällaiset seikat kannustavat entisestään alkukesäksi suunnittelemaani katselmuskierrokseen ympäri Tornionlaaksoa.

Edelleen Mäntylä toteaa, että porvarismiehet suosivat vielä 1700-luvun alkupuolella rahvaanomaista pukeutumista, mutta vuosisadan lopulla rikkaimmat jo mukana kansainvälisen muodin virtauksissa. Vuonna 1739 torniolaiset vakuuttivat maaherralle, että talvella käytettiin vaatteina vain lapinpeskejä, kun taas kesäpuvut tilattiin Tukholmasta. Naisten pönkkähameesta kerättiin ensimmäisen kerran ylellisyysveroa 1734, jolloin torniolaiset maksoivat 10 hameesta. Vuonna 1747 veroa maksettiin jo 27 hameesta. Koska Torniossa ei käytännössä ollut ainuttakaan pysyvää aatelisasukasta, nämä olivat kaikki porvarisrouvien pukuja.

Torniossa ja Enontekiölläkin vuonna 1799 vierailleen E. D. Clarken mukaan Tornion valtaporvarien puku ei eronnut englantilaisesta: siihen kuului lyhyt verkatakki tai pitkä nankiinikankainen takki, liivit ja housut, keppi ja hattu. Clarken matkakirjasta löytyy muuten mainio piirroskuva tämän Markkinan kirkolla järjestämästä ilmapallonäytöksestä. Kuvasta pystyy erottamaan silinteripäiset englantilaiset, mustakaapuisen kirkkoherra Grapen etummaisen tuvan vasemmalla puolella, ja koko joukon pelästyneitä saamelaisia, joita matkakertomuksen mukaan oli kerääntynyt paikalle. Läsnä on toki myös poroja, kun kerran Lapissa ollaan.


Tämän pidemmälle eivät Torniota itseään koskevat lähteet ole mua vielä päästäneet, jos kohta Tornionlaakson vuosikirjasta löytyisi kymmenien julkaisuvuosien ajalta lisää läpiluettavaa. Ongelmanani on tuttuun tapaan eksyminen lähteiden paljouteen - esimerkiksi nuo erilaiset matkakuvaukset ovat asenteellisina ja tarkoitushakuisinakin enimmäkseen äärimmäisen mielenkiintoisia, ja niiden innoittamaan viihteellis-romanttiseen haaveiluun olisi helppo upota pidemmäksikin aikaa. Usein kiehtoo myös absurdius: miksi, siis miksi, Clarke halusi rakentaa Enontekiöllä ollessaan ilmapallon? Mitä itse tekisit, jos olisit matkannut äärimmäiseen pohjoiseen?

Seuraavaksi kuitenkin siis luvassa paremman yleiskuvan luominen siitä, millaista oli muodinmukainen säätyläispukeutuminen 1700-luvun Suomessa. Täältä tullaan, Riitta Pylkkänen! Jos ei malta odottaa, esimakua voi hakea vaikkapa Elli Neidin Unelmia -blogista.

Linkkejä:
Clarken matkakuvia - Wellcome Library
Hesarin artikkeli Clarken matkakirjojen suomennoksesta
Lapinkävijät - pohjoinen kulttuuri kuvina