Etenemissuunnitelmani taustatekstien suhteen ei ole mitenkään erityisen selkeä, olen aloittanut lukemisen enemmänkin herkuttelemalla kuin systemaattisesti. Keskeinen ajatus ehkä olisi, että koska olen jo jossain useampaan otteeseen tutustunut varsinaiseen ydinmateriaaliini, suomalaisiin muinaispukuihin ja niitä käsittelevään kirjallisuuteen, voisi nyt olla toimiva lähestymistapa vähän kierrellä ja kaarrella: lukea puku- ja väriainetutkimusta laajemmalti ja yrittää sitä kautta saada uutta perspektiiviä vanhaan aineistoon. On tosin vähän tekopyhää väittää niin, sillä oikeasti en vain malttanut olla tarttumatta ensin Else Østergårdin Woven into the Earthiin :)
Kaivaukset Grönlannissa, sivut 21-35
Herjolfnæsin maatilan yhteydessä sijaitsevalta kirkkomaalta on löytynyt tekstiilejä jo 1800-luvulla, kaiveltu satunnaisesti. Kaivausolosuhteet kamalat. Onnistuneimmat ja tieteellisimmät laajat kaivaukset kesällä 1921 johtajanaan tanskalainen Poul Nørlund. Kirkkomaa on melko laaja, 86 m2. Hautoja tiukasti vierekkäin ja päällekkäinkin 3-4 kerrosta, Nørlund löysi yhteensä 110-120 hautaa. Meri on huuhtonut hautausmaan eteläiset osuudet pois.
Herjolfnæsin vainajat on haudattu joko arkussa, vanhoihin vaatteisiin tai kokonaiseen vaatteeseen käärittynä. Arkkulöydöt ovat kirkon seinustan vieressä ja eteläpuolella, samasta yhteydestä hienoimmat puuristit. Vaatimattomat ristit ja vain vaatteisiin käärityt ruumiit sijaitsevat kirkon pohjoispuolella. Suuri osa vaatelöydöistä ei siis ole ollut ruumiiden päällä vaan käärinliinoina, esimerkiksi huppujen sisältä on löydetty jalan luita. Vaatteita on leikattu auki ja viillelty, jotta olisivat helpommin käärittävissä ruumiiden ympärille. Osa löydöistä on selkeästi vain "rättejä". Kaikki vaatelöydöt ovat villaa. Muutamia pellava- ja hamppulanganpätkiä on löytynyt muutaman ruumiin yhteydestä, mutta selkeää jälkeä vaatteiden vuorituksista ei ole. Nørlund ei usko, että vaatteissa olisi ollut vuori. Melko kokonaisia vaatekappaleita (mekkoja?) vuoden 1921 kaivauksista on yhteensä 23, joista kolme lasten vaatteita; lisäksi 16 huppua, 4 hattua, yksi sukkapari ja kolme paritonta sukkaa.
Grönlannin kylmyys ja jäätyminen säilyttävät tekstiiliä. Ensimmäiset haudat paikalla olisivat ehkä jo 900-luuvn lopulta, jolloin ilmasto lämpimämpi: näistä ei mitään jäänteitä vaan ovat maatuneet kokonaan. 1200-luvulla tapahtui käänne kylmempään, jonka seurauksena maassa ikirouta ja tekstiileillä parempi säilyttävyys. Löydöt enimmäkseen puuta ja tekstiiliä, luu paljolti maatunut. Monien löytöesineiden läpi on kasvanut paljon juuria, eli ovat sijainneet melko lähellä maanpintaa, myöhemmin uponneet ikiroutaan. Nämä parhaiten säilyneitä. Hautaustapahtuman vuodenajalla on Nørlundin mukaan ollut vaikutusta tekstiilien säilymiseen. Löytöaineiston syvyys vaihtelee runsaasti, mutta tämä ei suoraan kuvasta alkuperäistä hautaussyvyyttä. Ajoitus hautaussyvyyden perusteella on Nørlundin mukaan mahdotonta.
Monet tekstiileistä olivat löydettäessä punaruskeita, mutta väriainetta ei ole yrityksistä huolimatta tunnistettu. Värjäytyminen on ehkä rauta- tai okrapitoisesta maaperässä tapahtunutta.
Löydöt kuljetettiin pois Grönlannista joessa kasvaneella sammaleella peitettyinä. Tanskan kansallismuseossa Kööpenhaminassa suoritettiin pesu ja konservointitoimenpiteet, korjausompelua ja tukevaa vuoritusta, jotta vaatteet saadaan esille. Herjolfnæsin tekstiilit olivat näytteillä 1920-luvulta eteenpäin. 1980-luvulla suoritettiin uudet konservointitoimenpiteet ja uusi vuoritus. Havaittiin haalistumista, koska tekstiilit olivat olleet esillä niin pitkään. Uusi säilytys tapahtuu nyt paremmissa olosuhteissa pimeässä ja viileässä. Vain osa vaatteista kerralla esillä, muista rekonstruktiot.
Islantilainen kristillinen laki 1100-luvulta: ruumista ei saa haudata alasti.
Monilta muilta Grönlannin kaivauksilta myös tekstiilifragmentteja. Landnáma farmilta itäisestä asutuksesta kolme erityisen mielenkiintoista fragmenttia, poikkeuksellisia kudonnaisia ja kirjailua. "Taloa hiekan alla" (Gården Under Sandet, GUS) kaivettiin vuosina 1992-1997 joka kesä, kunnes työolosuhteet kävivät läheisen joen takia mahdottomiksi ja kaivaukset jouduttiin keskeyttämään. GUS oli todella iso kompleksi, yhteensä havaittu 44 huonetta, tosin kaikki eivät olleet käytössä samaan aikaan. Vanhin osa oli ilmeisesti pitkätalo 1000-luvulta.
GUSin löydöissä jäänteitä pellavasta. Mielenkiintoisin löytöyhteys kudontahuone, jonka lattia sijaitsi muita tasoja matalammalla. Kudontahuone sijaitsi talon koillispäässä, mikä vastaa muita kudontahuonelöytöjä. Se oli rakennettu 1200-luvulla, ja pysyi käytössä ehkä vuosisadan ajan. Löytöjen joukossa oli puunkappaleita, jotka ovat jäänteitä pystykangaspuista. Lisäksi löytyi värttinänkehriä ja loimipainoja. GUSista otettiin talteen myös 174 tekstiilifragmenttia, jotka olivat vaihtelevassa kunnossa. Osa näistä oli vanhojen vaatteiden kappaleita, osa kenties uusien vaatteiden leikkaamisesta jääneitä tilkkuja.
---
Nørlundin kirjaan perustuvia piirroksia Herjolfnæsin löydöistä löytyy aiemminkin linkatulta Marc Carlsonin sivuilta.Østergårdilta ja kumppaneilta olisi pitänyt jo viime vuonna ilmestyä uusia kaavaversioita sisältävä teos Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, mutta sitä ei näytä ainakaan vielä saavan Amazonista. Odotamme mielenkiinnolla.
Mietin, että nimi Poul Nørlund soittaa jotain kelloa, ja pian kävikin ilmi, että sama herra työskenteli myös Visbyn taistelun kaivauksilla ja oli siten viimekesäisestä Ropecon-esitelmästämme tuttu. Kyseessä taitaakin olla Tanskan arkeologian suuri nimi.
Kaivaukset Grönlannissa, sivut 21-35
Herjolfnæsin maatilan yhteydessä sijaitsevalta kirkkomaalta on löytynyt tekstiilejä jo 1800-luvulla, kaiveltu satunnaisesti. Kaivausolosuhteet kamalat. Onnistuneimmat ja tieteellisimmät laajat kaivaukset kesällä 1921 johtajanaan tanskalainen Poul Nørlund. Kirkkomaa on melko laaja, 86 m2. Hautoja tiukasti vierekkäin ja päällekkäinkin 3-4 kerrosta, Nørlund löysi yhteensä 110-120 hautaa. Meri on huuhtonut hautausmaan eteläiset osuudet pois.
Herjolfnæsin vainajat on haudattu joko arkussa, vanhoihin vaatteisiin tai kokonaiseen vaatteeseen käärittynä. Arkkulöydöt ovat kirkon seinustan vieressä ja eteläpuolella, samasta yhteydestä hienoimmat puuristit. Vaatimattomat ristit ja vain vaatteisiin käärityt ruumiit sijaitsevat kirkon pohjoispuolella. Suuri osa vaatelöydöistä ei siis ole ollut ruumiiden päällä vaan käärinliinoina, esimerkiksi huppujen sisältä on löydetty jalan luita. Vaatteita on leikattu auki ja viillelty, jotta olisivat helpommin käärittävissä ruumiiden ympärille. Osa löydöistä on selkeästi vain "rättejä". Kaikki vaatelöydöt ovat villaa. Muutamia pellava- ja hamppulanganpätkiä on löytynyt muutaman ruumiin yhteydestä, mutta selkeää jälkeä vaatteiden vuorituksista ei ole. Nørlund ei usko, että vaatteissa olisi ollut vuori. Melko kokonaisia vaatekappaleita (mekkoja?) vuoden 1921 kaivauksista on yhteensä 23, joista kolme lasten vaatteita; lisäksi 16 huppua, 4 hattua, yksi sukkapari ja kolme paritonta sukkaa.
Grönlannin kylmyys ja jäätyminen säilyttävät tekstiiliä. Ensimmäiset haudat paikalla olisivat ehkä jo 900-luuvn lopulta, jolloin ilmasto lämpimämpi: näistä ei mitään jäänteitä vaan ovat maatuneet kokonaan. 1200-luvulla tapahtui käänne kylmempään, jonka seurauksena maassa ikirouta ja tekstiileillä parempi säilyttävyys. Löydöt enimmäkseen puuta ja tekstiiliä, luu paljolti maatunut. Monien löytöesineiden läpi on kasvanut paljon juuria, eli ovat sijainneet melko lähellä maanpintaa, myöhemmin uponneet ikiroutaan. Nämä parhaiten säilyneitä. Hautaustapahtuman vuodenajalla on Nørlundin mukaan ollut vaikutusta tekstiilien säilymiseen. Löytöaineiston syvyys vaihtelee runsaasti, mutta tämä ei suoraan kuvasta alkuperäistä hautaussyvyyttä. Ajoitus hautaussyvyyden perusteella on Nørlundin mukaan mahdotonta.
Monet tekstiileistä olivat löydettäessä punaruskeita, mutta väriainetta ei ole yrityksistä huolimatta tunnistettu. Värjäytyminen on ehkä rauta- tai okrapitoisesta maaperässä tapahtunutta.
Löydöt kuljetettiin pois Grönlannista joessa kasvaneella sammaleella peitettyinä. Tanskan kansallismuseossa Kööpenhaminassa suoritettiin pesu ja konservointitoimenpiteet, korjausompelua ja tukevaa vuoritusta, jotta vaatteet saadaan esille. Herjolfnæsin tekstiilit olivat näytteillä 1920-luvulta eteenpäin. 1980-luvulla suoritettiin uudet konservointitoimenpiteet ja uusi vuoritus. Havaittiin haalistumista, koska tekstiilit olivat olleet esillä niin pitkään. Uusi säilytys tapahtuu nyt paremmissa olosuhteissa pimeässä ja viileässä. Vain osa vaatteista kerralla esillä, muista rekonstruktiot.
Islantilainen kristillinen laki 1100-luvulta: ruumista ei saa haudata alasti.
Monilta muilta Grönlannin kaivauksilta myös tekstiilifragmentteja. Landnáma farmilta itäisestä asutuksesta kolme erityisen mielenkiintoista fragmenttia, poikkeuksellisia kudonnaisia ja kirjailua. "Taloa hiekan alla" (Gården Under Sandet, GUS) kaivettiin vuosina 1992-1997 joka kesä, kunnes työolosuhteet kävivät läheisen joen takia mahdottomiksi ja kaivaukset jouduttiin keskeyttämään. GUS oli todella iso kompleksi, yhteensä havaittu 44 huonetta, tosin kaikki eivät olleet käytössä samaan aikaan. Vanhin osa oli ilmeisesti pitkätalo 1000-luvulta.
GUSin löydöissä jäänteitä pellavasta. Mielenkiintoisin löytöyhteys kudontahuone, jonka lattia sijaitsi muita tasoja matalammalla. Kudontahuone sijaitsi talon koillispäässä, mikä vastaa muita kudontahuonelöytöjä. Se oli rakennettu 1200-luvulla, ja pysyi käytössä ehkä vuosisadan ajan. Löytöjen joukossa oli puunkappaleita, jotka ovat jäänteitä pystykangaspuista. Lisäksi löytyi värttinänkehriä ja loimipainoja. GUSista otettiin talteen myös 174 tekstiilifragmenttia, jotka olivat vaihtelevassa kunnossa. Osa näistä oli vanhojen vaatteiden kappaleita, osa kenties uusien vaatteiden leikkaamisesta jääneitä tilkkuja.
---
Nørlundin kirjaan perustuvia piirroksia Herjolfnæsin löydöistä löytyy aiemminkin linkatulta Marc Carlsonin sivuilta.Østergårdilta ja kumppaneilta olisi pitänyt jo viime vuonna ilmestyä uusia kaavaversioita sisältävä teos Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, mutta sitä ei näytä ainakaan vielä saavan Amazonista. Odotamme mielenkiinnolla.
Mietin, että nimi Poul Nørlund soittaa jotain kelloa, ja pian kävikin ilmi, että sama herra työskenteli myös Visbyn taistelun kaivauksilla ja oli siten viimekesäisestä Ropecon-esitelmästämme tuttu. Kyseessä taitaakin olla Tanskan arkeologian suuri nimi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti