Navigare necesse est

Ensimmäinen käsiin sattunut taustatyöartikkeli nyt sitten tässä, lyhyenä tiivistelmänä. Koko artikkeli löytyy netistä.

Cooke, B.; Christiansen, C.; Hammarlund, L. 2002. Viking woollen square-sails and fabric cover factor. The International Journal of Nautical Archaeology 31 (2002), 202-210.

Viikinkialusten purjeet olivat lähteiden perusteella villaa, mutta tällaisten purjeiden kestävyyteen ja ominaisuuksiin on suhtauduttu kirjallisuudessa epäillen. Roskilden Viikinkilaivamuseon tutkimusprojektissa rekonstruoitiin Roskilden vuonoon upotettuja Skuldelev-hylkyjä, joiden valmistus on ajoitettu 1030-1050 -luvuille. Hylyt oli upotettu vuonoon tahallaan kulunvalvonnan edistämiseksi vaarallisina aikoina.

Villaisten purjeiden kudontataito oli tutkimusprojektin aikaan vielä juuri ja juuri hengissä Färsaarilla. Villakankaan nimitys on tanskaksi vadmal, vanhaksi ruotsiksi vapmal, ja norjaksi vaõmál. Priskept on 2/2 toimikasta, ja Islannissa purjeet valmistettiin aina priskeptiksi. 2/1 toimikas tai tuskept tuli Ruotsissa ja Tanskassa käyttöön 1000-1200 -luvuilla. 1/1 palttinaa käytettiin Färsaarilla ja Islannissa ja se mainitaan ensimmäisen kerran islantilaisissa kirjallisissa lähteissä 1586 (Kulturhistorisk Leksikon, 1956-78). Se oli Färsaarilla käytössä vielä 1900-luvulla. Termiä vaõmál käytettiin sekä palttina- että toimikaskankaista, muttei vanutetuista kankaista. Andersen toteaa, ettei vapmal Ruotsissa tai Ahvenanmaalla ollut purjekangasta tarkoittava sana. Eli varhaisella viikinkiajalla purjeisiin 2/2 toimikasta, myöhemmin 2/1 toimikasta.

Trondenesin kirkon kattolankkujen välistä on löydetty kangasta, todennäköisimmin käytettyjä purjeita. Yhdessä näistä on päärmätty reikä köysiä varten. Kangaslöytöjen ajoitus on 1280-1420. Näiden kankaiden villa on primitiivistä, karvaista ja värillistä tyyppiä, tiukkakierteinen loimi pitkistä villoista, löyhempi kude taas sekoitus pitkiä ja lyhyitä villoja. 2/1 toimikas, loimi 8-9 z-kierteistä lankaa/cm, kude 4-6 s-kierteistä lankaa/cm, ei vanutettu. Tämä kangas otettiin purjerekonstruktioiden pohjaksi.

Pellava/hamppupurjeista on löytöjä mm. Vasasta, ja ne poikkeavat rakenteeltan selvästi villaisista purjekankaista. 10/12 lankaa/cm loimi, 7/8 lankaa cm kude, palttinaa, tyypillinen leveys 65-72 cm - tämä on kirjoittajien mukaan jonkinlainen aikojen kuluessa käytännön kokemuksen muodostama standardi.

Viking Ship Museumin rekonstruktio Roar Ege -alukselle (Skuldelev 3 -hylky): haettiin villaa Norjasta, Villsau-lammasrotu riittävän karvainen. Projektipäällikkönä toimi Solfrid Steigen Aune, menetelminä konekehräys ja kudonta vaakapuilla. Lopputuloksena saatu kangas oli huomattavan kevyt verrattuna Trondenesin kangasfragmenttiin T06, vain 480g/m2 vs. 950-1000g/m2. Myöhemmät rekonstruktioyritykset toteuttivat Amy Lightfoot ja kumppanit Tommervik Textile Workshopissa Norjan Hitrassa. Siellä valmistettiin purjeet Sara Kjerstinelle ja Sif Egelle (myös Skuldelev 3 replika), sekä Skuldelev 1 -replika Ottarille. Viimeksi mainitun painoksi tuli keskimäärin 1050g/m2, kun koko purjeen koko oli 100m2. Rasvauksen (smörring) jälkeen purjekankaan paino oli ehkä 1400-1500g/m2.

Artikkeli sisälsi myös laskelmia siitä, miten arkeologisen tekstiilin langankulutuksen ja texin voisi laskea, ja vertailua kokeilujen tuloksiin. Näillä oli hyvä vastaavuus. Sitten siirryttiin vertailemaan villaisten ja kasvikuitupurjeiden ominaisuuksia. Langankestävyyslaskelmissa villainen purje vain 34% hamppupurjeen kestävyydestä, mutta käytännössä molemmat olleet hyvin toimivia. Hamppukangas on joustamatonta ja repeytyy helpommin kuin villa, mikä heikentää sen kestävyyttä erityisesti äkillisten puuskien edessä. Viikinkien nelikulmiopurje tehty kapeista pystykappaleista, joiden välissä rullatut saumat (rolled seam), köydet joka sivulla. Villapurjeen venyvyys aiheuttaa sen pyöristymisen tuulella ilman erillistä muotoonleikkaamista, mutta villan pitää olla huomattavasti hamppukangasta tukevampaa kestääkseen.

Villa päästää ilman lävitseen liian helposti toimiakseen purjeena hyvin, eikä vanutus paranna läpäisemättömyyttä kuin vähän. Ratkaisuksi keksittiin rasvakyllästys (kirjallisuudessa smörring): ensin kankaaseen harjataan vesi-hevosenrasva-okra -seosta, annetaan kuivua. Laitetaan toinen kerros kuumaa naudantalia, hierotaan ja imeytetään kankaaseen. Käsittely laskee läpäisevyyttä dramaattisesti. Okralla mahdollisesti myös antibakteerinen merkitys, estää märkää purjetta mätänemästä. Lopputulema: rasvattu villapurje on vähintäänkin yhtä toimiva kuin hamppukankainen, eikä perusteluja väitteille villapurjeiden kelvottomuudesta kokeilujen perusteella ole.

Loppukaneettina artikkelissa todettiin, että pystykangaspuilla on helpompaa kutoa tiukempaa kangasta kuin vaakapuilla.

Ja lisää aiheesta:
Roskilden museon villaisten purjeiden tutkimusprojekti
New Scientistin artikkeli purjeiden valmistuksesta ja siitä käsittämättömästä määrästä villaa ja työtunteja, joka hommaan on mennyt.

Muuten olen sitä mieltä, että tuonne museoon on ehdottomasti mentävä käymään joku päivä :)