tiistai 28. syyskuuta 2010

Tuokaa minulle yliajetun bambin pää!

Vähän oli tällainen työpäivä taas. Ajellessani kehää bongasin supinraadon ja mietin, että jollei jostain pian tipahda yhtä kaurista tai peuraa, olen lähestyvien nahkatyönäytösten kanssa jokseenkin pulassa. Ja kas, kun pääsin museon ovelle asti, sen takaa löytyi joulupukin (tai mahdollisesti erään primikäsitöistä innostuneen riistanvalvojaherran) tuoma säkki: yksi erittäin kaunis peurantalja, pari repaleisempaa kaurista, epälukuinen määrä koipia, yksi kauriinpää ja pari vähän satunnaiskuntoista kettua, oletettavasti roadkilleja. Kun sattui vielä olemaan keritsemispäivä, ehdin aamusta vain avata lahjasäkin todetakseni tämän kaiken, ja lyödä kauriisiin ja kettuihin vähän suolaa.

Kun Greta oli päässyt villoistaan ja olin itse lusikoinut mahaani vähän kookoskanamössöä, palasin säkin pariin. Työkalut olivat tietysti kesän jälkiltä hukassa, mutta hyvin tuntui vanha tupakkaleikkurikin toimivan skrapana - puoliympyrämuotohan on ihan sama, eikä leveä terä ainakaan tuoreen nahan kanssa työskennellessä häirinnyt. Olin alunperin ajatellut tekeväni säämiskää/buckskinnia, mutta peurarukan karva oli niin kaunista, että lopulta päätin kuitenkin tehdä rasvaparkkitaljan. Tänään tosin etenin vain skrapaamisen jälkeiseen pesuun asti, rasvaus jäänee Karon harteille, kun teen tässä kuussa toivoakseni hyvin vähän töitä ja hyvin paljon gradua. Oli hassua huomata, ettei peura haissut pestessä juuri miltään eikä oikeastaan ollut edes yhtään likainen suhteessa yleensä oljissa ja omissa ulosteissaan piehtaroineisiin lampaisiin. Punkkeja raukalla sen sijaan oli vatsanahan puolella useita. Ja siisti luodinreikä kaulassa. Harmitti myös heittää periaatteessa ihan käyttökelpoista, tuoretta ihraa pois, mutta tänään ei riittänyt aikaa eikä energiaa sen erottelemiseen muista rämmeleistä.

Tästä peurasta tullee taas yksi kivan sisäsiisti öljy-keltuais-parkittu talja (tai no, missä määrin putkikarvainen eläin ikinä voi olla "sisäsiisti"), mutta niiden pikkukauriiden kanssa olisi huippua kokeilla vähän mulle uusia, ehkä enemmän Ötzin aikaa lähestyviä tekniikoita. Haaveilen tekeväni toisesta hyväkuntoisesta kauriista sitä kuivasäämiskää kehikossa - palasta tullee toki vähän pieni, mutta se nyt ainakin olisi yksi aika primitiivinen tekniikka. Toisen, pilkullisen bambinnahan suhteen mietin mahdollisuutta kuivattaa se kehikossa ja skrapata vasta sen jälkeen - mahdollisuuksien mukaan toki sitä ennen jostain maagisesti ilmaantuvalla kiviteräisellä kaapimella...

Kovasti tahtoisin myös koettaa aivoparkintaa, mutta sitä ennen pitäisi kaivaa ne aivot nyt pakastimeen päätyneen kauriin kallosta ulos. Tähän sain naamakirjan kautta ystävältä ohjeistukseksi, että "käsittääkseni niiden päät voi sahata vähän silmistä taaksepäin silleen ohimosta ohimoon. Jos sahaat aivoon, niin sitten sahaan tulee aivonkappaleita, mut...(tharr be more)ta muusiksihan ne joka tapauksessa menee. Kaapimiseen käy joko tee- tai ruokalusikka riippuen siitä mistä kohtaa sen aivot sisältävän onkalon satuit halkaisemaan." Lisänä oli myös aavistuksen groteski kuva. Eipä siinä kai muu auta kuin yrittää tätä seuraavan tilaisuuden tullen.

Kuten ehkä olette huomanneet, käytän aika sujuvasti termejä "peura" ja "kauris", vaikken oikeastaan kyllä kykene noiden nahkojen perusteella mitään lajimääritystä tekemään. Asiaa ei toki myöskään auta se, missä määrin noita nimityksiä on viime aikoina sotkettu. Täytyy joka tapauksessa kysyä seuraavan kerran, kun joulupukin tapaa. Sen sijaan päivän episodi kirvoitti kotona runsasta keskustelua ja nettitiedonhakua liittyen muun muassa siihen, miksi uusiseelantilaisesta saksanhirvestä valmistettu riistakäristys on halvempaa kuin kotimainen poronliha. Syyt saksanhirven eli punahirven eli isokauriin halpuudelle kenties selvisivätkin - poron hintavuus puolestaan ei ole mulle ihan vielä täysin auennut.

Muissa uutisisssa olen erään elämän hyvin tehokkaasti täyttäneen projektin vihdoin päätyttyä vakaissa aikeissa palata taas gradupohdintojen pariin. Siinä sivussa lienee toivottavasti aikaa silloin tällöin purkaa tänne sitä kaikkea, mitä kesän mittaan ehdin saada aikaan. Tältä illalta bambipohdinnat kuitenkin riittävät, täytyy nukkua välillä.