lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuodelta 2011

Vuoden lähestyessä taas loppuaan saa huomata, että kaikenlaista on tullut tehtyä muttei ollenkaan kaikkea julkaistua. Kaikkea ei aina ehdi edes dokumentoimaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia siitä, mitä tänä vuonna on tapahtunut täällä jo julkaistujen juttujen lisäksi.

Alkuvuodesta oltiin sukelluslomalla Egyptissä. Sukellusvarusteiden huolto, pesua ja huuhtelua lukuun ottamatta, ei vielä kuulu mun käsityörepertuaariini.

Punaisessa meressä. Kuva: H. Hakkarainen 2011.

Historianelävöittäjille talvi on yleensä hiljaisempaa aikaa, mutta mahtui siihen sentään Hiiden Hirven Hiihto:

Talviasusteena ihana lainakoira Louhi. Kuva: E. Virman 2011.


...ja Talvi-Rosala:

Kaikki yhes koos. Kuva: M. Rauha 2011.

Lisäksi larppasin Pukkisaaressa miestä:

Tämä ei ole aiemmin tavattu Kutvo-renki, vaan kiukkuinen asemies Kaipia. 
Kuva: N. Hynninen 2011.

...ja Riazanin laulussa mongoliprinsessaa, jonka vaatetuksesta olikin jo puhetta. Kuva tosin on otettu vasta Ropeconin pukunäytöksen yhteydessä.

Tötterö on vinossa, ja sen pitämisestä tuli päänsärky. Mutta oli se isompi kuin kenenkään muun! Kuva: A. Joensuu 2011.

Keväällä käytiin tykkityttöjen kanssa Tukholmassa. Armémuseumissa sai sovittaa erilaisia univormuja.

Kerrankin leikkivaatteita aikuisten koossa! Kuva: J. Sahramaa 2011.

Kesäkuussa kierrettiin Jukan kanssa Tanskaa, ja nähtiin monta monituista mielenkiintoista museota, joista riittäisi juttua ja pohdittavaa. Ehkä vielä onnistun kirjoittamaan jotain ylös ennen kuin tyystin unohtuvat?

Tanskalainen tammiarkkuvainaja varhaisemmalta rautakaudelta, muistelisin. 
Kuva: J. Sahramaa 2011.

Vietin myös kauniin kesäisen päivään hyvässä tätiseurassa Turussa. Keskiaikamarkkinoilla kiersi sana, että Medeltidsmoden Kerstin oli unohtanut hamppukangaspakkansa lähtökiireissä kotiin. Aina yhtä ovelana kauppanaisena tunnettu tätini sai kuitenkin selville, että hamppukangasta oli sittenkin mukana pieni, jo valmiiksi pesty pala. Ja neuvotteli siitä vielä alennushinnan. Pakko kyllä todeta, että hamppu- ja pellavakankaan erottaminen toisistaan silmämääräisesti on mulle kyllä mahdoton tehtävä.

Tästä pikku paketista tuli sittemmin huntu. Kuva: J. Sahramaa 2011.

Rosalan markkinoille heinäkuussa ompelin Jukalle pussihousut ohuesta vihreästä villasta. Niissä on tilaa ja tuuletusta. Jotain viimeistelyjä lienee kuitenkin tekemättä, koska sijaitsevat tällä hetkellä keskeneräisten hommien kaapissa. Markkinoilta meille muutti tuo vastakaarijousi - ehkä siihen pitäisi vielä lisätä tupsut?

Kuva: M. Hujanen 2011.

Elokuussa reissattiin Ruotsin halki Norjaan ja takaisintulomatkalla käytiin vielä Visbyn keskiaikaviikollakin. Erilaisista museoista on taas vaikka kuinka monta kuvaa, kun taas tapahtuman aikana en itse kuvannut lainkaan. Ehkä joku matkatovereistani vielä jonain päivänä julkaisee kuvan marjapuuronpunaisesta päällysmekosta, jonka melkein sain matkan aikana valmiiksi. Se ei enää mahtunut keskeneräisten ompelusten kaappiin, vaan joutui sen alapuoliselle kangashyllylle.

Nauhalautoja ja muita käsityövälineitä Osebergin laivasta. Kuva: J. Sahramaa 2011.


Elokuun lopulla valmistauduttiin jo kesän kuumimpaan vapaapainitapahtumaan, ¡Lucha Libre! Kovaa menoa Meksikossa -larppiin. Kotona askarreltiin fanipaitoja:

Painokirjaimet sellaisesta valmiista setistä, silityskiinnitettävä väri. Kuva: J. Sahramaa 2011.

...ja pelipaikalle rakennettiin painikehä, joka sitten pääsi myös käyttöön. Ja oli kesän viimeinen kuuma päivä, ainakin 25 astetta lämmintä varjossa! Eikä siellä mitään varjoa edes ollut. Niin, ja nuo keltainen ja musta paita muuten tuhoutuivat, koska, no, hups.

La Tigresa vs. La Mujerta. Kuva: S. Korhonen 2011.

Syksyllä ei tosiaan paljoa käsitöitä ehtinyt tehdä, kun piti keskittyä kirjoittamaan niistä. Mutta niin vain kävi, että lopulta se iso G tuli kuin tulikin valmiiksi. Siitä lähtien elämä talomuseossa on ollut aikamoista tonttuilua.

Tonttukierrostiimi 2011. Kuva: H. Heikkilä.

Reilu viikko sitten pokkasin dekaanilta filosofian mestarin paperit käteeni. Sitten syötiin ja juhlittiin, ja sain valmistujaislahjaksi uuden iVekottimen. Tähän aamuun asti se on ollut vain pelikone ja kamera, mutta nyt sillä voi jo soittaakin. Ehkä myös lähettää tekstiviestejä, mutta sitä en ole vielä kokeillut...

Perinteinen mies ja kissa -joulukuva, tällä kertaa iPhonen kameralla. Kuva: J. Sahramaa 2011.

Vuoden lopussa on usein tapailtu lupailla kaikenmoista. Käsityöprojekteihin liittyen voisin luvata, että kokeilen paria uutta tekniikkaa, ainakin tuppilohulpiota lautanauhaan ja vihdoin ja viimein pronssispiraaliornamenttien vääntämistä. Jälkimmäisten suhteen olen menossa Suskin vetämälle Espoon työväenopiston kurssillekin. Lisätavoitteeksi voisi haaveilla saavansa pari ikuisuusprojektia valmiiksi, mutta niinhän sitä aina haaveilee :)

Toimeliasta, menestyksekästä mutta leppoisaa uutta vuotta 2012!

torstai 29. joulukuuta 2011

Vietereitä vyöhön

Joululahjaprojektit jäivät tosiaan tänä vuonna varsin vähäisiksi, kun kiirettä piti muutenkin. On tottakai mukavaa, kun museossa riittää kävijöitä, mutta ties kuinka monennen kymmenennen jouluopastuksen jälkeen aloin hiljakseen tuntea itseni nauhuriksi. Nyt on onneksi helpottanut, ja välipäiviin mahtuu lähinnä päiväkävelyllä pistäytyviä yksityisasiakkaita, kun lapsiryhmät on onneksi päästetty lomanviettoon. Vuositilaston väsäämisen ja tulevan suunnittelun lomassa voisi olla vähän aikaa ommellakin.

Muutama homma sentään eteni valmiiksi asti. Ne jo aiemmin huomion kohteeksi päässeet keltaraidalliset sukat pääsivät riittävän suuriin jalkoihin:



Lisäksi tein ensimmäisen kokeiluversion pronssispiraalein koristellusta miesten vyöstä. Sen esikuvia ovat Euran Luistarin haudat 90 ja 100, mutta mistään mittatarkasta ennallistuksesta ei ole kyse. Inspiraation lähteinä toimivat Satu Hovin artikkeli Male Viking Finn Costume Replicas (2002) ja Sue Salmisen ennallistus Luistarin haudasta 100. Selkeää lähikuvaa siitä, miten spiraalipujotus oli kummankaan vyössä tehty, en onnistunut löytämään.

Itse vyö on pyöreäksi eli tuppiloksi kudottua lautanauhaa. Lautoja on kymmenen, kaikissa on neljä lankaa,ja kaikki langat on pujotettu samaan suuntaan. Litteäksi kudottuna tälläinen nauha menisi kierteelle itsensä ympäri, mutta kun kudetta syöttää vain yhdeltä suunnalta ja kiristää riittävästi, reunojen saumakohtaa ei edes huomaa. Lanka on jotain ohuehkoa superwash-kampavillaa, pönttövärjätty krapilla jokunen kesä sitten. Yksi haltialangoista on värjätessä ollut liian kireällä, värjäytymättömät kohdat näkyvät tipluina siellä täällä nauhan pinnassa. Spiraalit puolestaan on leikattu joskus aiemmin väännetystä pötköstä, lanka saattaa hyvin olla pikemmin kuparia kuin pronssia.

Kuvat: J. Sahramaa 2011.

Määräpäivän lähestyttyä niin nopeasti en ehtinyt perehtyä Luistarin aineistoihin kovinkaan syvällisesti, joten useimmat ratkaisut on vedetty tonttuhatusta. Tämän nauhan molemmat päät on solmittu yhteen kiertämällä yksi loimilangoista pari kertaa tupsun ympäri ja solmimalla. Sitten 3-4 lankaa on letitetty yhteen pienen matkaa, yhdistetty kaksi lettiä hetkeksi paksummaksi, laitettu spiraali. Jaettu taas kahdelle letille pätkän matkaa, ja yhdistetty verkkomaisesti toisiin viereisiin letteihin. Kolmannen spiraalikerroksen jälkeen on solmu, ja loput langat jäävät tupsuiksi.

Lopputulos on ihan soma, mutta tuskin vastaa alkuperäistä kovin tarkasti: mikäli Luistari-kirjan vähän suttuisista kuvista voi jotain päätellä, spiraalipätkät ovat olleet hyvin tiiviinä riveinä, muistikuvieni mukaan myös niin, että spiraalirivi levenee alaspäin. Lisäksi spiraalien sisällä kulkevien nyörien jäännösten mainitaan kirjallisuudessa olevan iskunauhaa. Tähän voi halutessaan suhtautua pikkuisen skeptisesti - löydetyt pätkät ovat varsin vähäisiä, enkä ihan tiedä, kuinka tarkkaan ne on tutkittu - mutta iskunauhatekniikka nyt ainakin on ollut spiraalien kiinnityksessä käytössä. Vielä pitäisi selvittää, onko jossain tietoa siitä, kuinka monella langalla noita on tehty, ja onko kyseessä pyöreä vai litteä nauha: jälkimmäinen vaihtoehto eroaa letityksestä hyvin vähän. Ehkä auttaisi, jos konsultoisi niitä lähteitä? Seuraava yritys paremmalla taustatyöllä, siis.

Kaksinkertainen vyö kiinnitetään tekemällä toiseen päähän lenkki, josta tupsupää vedetään läpi, inspiraatio taas Suelta. Saapa nähdä, milloin vyö pääsee käyttöön.