tiistai 13. tammikuuta 2009

Seminaarityö ja värjäyskemiaa

Uuden tietokoneen, käyttöjärjestelmävaikeilun ja tiedostojen siirron lomassa olen yrittänyt aloittaa seminaarityön tekemisen. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi se osa gradua, joka käsittelee erilaisia tapoja analysoida arkeologisen tekstiilin alkuperäistä väriä ja käytettyä väriainetta. Aikaa ei varsinaisesti ole liikaa: tästä palautukseen neljä ja puoli viikkoa. Ei niin, että itse työn täytyisi olla niin laaja, alle 20 sivua, mutta niiden pitäisi olla ajateltuja ja pureksittuja sivuja. Syvempi tietoni ja ymmärrykseni aiheesta on vielä kohtuullisen vähäinen, mutta vanhoja aineistojani läpikäymällä uskoisin kykeneväni saamaan jostain langanpätkästä kiinni. Ja jos hyvin käy, saan Dyes in History and Archaeology -lehdet lukusalilainaan ensi viikon alussa. Niiden avulla pitäisi olla mahdollista päästä vähän enemmän eteenpäin. Huono puoli tässä kaikessa on se, että erinomainen käsityömaniaputki katkesi, ja olen tänään ja eilen keskittynyt lähinnä aloittamisvaikeiluun ja satunnaiseen säätöön. No, ehkä tässä ehtii vielä joku päivä ommellakin.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Verstasta vailla

Sormissa on pieniä viiltohaavoja ja niissä hiomisesta tullutta metallipölyä, mikä tekee olon kovin kotoisaksi. Tämän illan puuhastelun, puukonkahvan muotoilun ja viimeistelyn, ongelma on ollut nimenomaan siinä, että olen kotona: vuoleminen, viilaaminen, hiominen ja öljyäminen onnistuvat kyllä tietyin rajoituksin olohuoneessakin, mutta leikkisän kissan suosiollisella avulla aikaansaatu sotku oli ennen imurointia kohtuullisen hirveä. Eikä kirjahyllyn työtasoon kiinnitetty pikkuinen ruuvipuristin täysin vastaa ominaisuuksiltaan höyläpenkkiä, jos kohta tarpeen vaatiessa asiansa ajaakin. Ollapa oma verstas, autotalli tai mikä tahansa sellainen työtila, jossa voisi rauhassa levittäytyä ja sotkea!

Sovellettu työpöytä ja surkean pieni saha

Mut on Kuggomissa hemmoteltu pilalle hyvillä työkaluilla ja -tiloilla, joten tuntui joka tapauksessa hyvältä huomata, että tammikahvan teko onnistui myös ihan puukolla muotoilemalla. Messinki- ja eebenpuuheloihin käytin Porvoon Vanhasta rautakaupasta ostamaani jokseenkin järeää viilaa, ja peritystä työkalukaapista löytyi ilokseni paria eri hiomapaperia. Voisin kyllä harkita ostavani vielä jotain 60 ja 400:n väliltä... Saatuani pinnan suunnilleen sileäksi (jätin jonkin verran vuolujälkiä), pyyhin sen kostealla ja öljysin Ikean mineraaliöljyllä. Mieluummin olisin käyttänyt pellavaöljyä, mutta täällä kaupungissa mennään nyt sillä, mitä on. Ajattelin öljytä kahvan vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa, ehtii sitten kuivua ainakin huomiseen ennen kuin alan ommella tuppea - rasvatahrat nahassa eivät ole erityisen hyvän näköisiä.

Puukko keittiön pöydällä kuivumassa

Töissä huomautettiin, että olen näköjään taas maanisessa vaiheessa, ja se taitaa pitää paikkansa: mielihalu aloittaa jatkuvasti lisää projekteja ja jatkaa vanhoja on todella suuri. Kankaanleikkuun, ompelun ja neulakintaan tekemisen lisäksi sain eilen vihdoin koottua jo vuosia sitten lahjaksi saamani pienet salonkikangaspuut ja luonnonharmaa pellavaloimi odottaa kassissa luomistaan. Huomiselle on tupenteon lisäksi sovittu korjausompelupäivä, ja sunnuntaina suunnittelin palaavani töissä vihdoin keskeneräisten lampaantaljojeni pehmittämisen pariin. Nähtäväksi jää...

tiistai 6. tammikuuta 2009

Keksiaikavaatteita

Huomaa, että pitäisi tehdä kouluhommia, kun ompeluinnostus on aivan valtaisa. Posti toi viime merkinnässä tilaamani Lontoon kaupunginmuseon Textiles and clothing 1150-1450, ja sen lisäksi olen lueskellut Tukholmasta vuosi sitten ostamaani Else Marie Gjutarpin Hurusom man sig klädde - En bok om medeltida dräkt -kirjasta, joka on varsin kohtuullinen kevyt yleiskatsaus erityisesti gotlantilaiseen keskiaikaiseen pukeutumiseen. Osansa lienee silläkin, että saimme vihdoin pelin julkaistua, ja 1400-luku on ollut jokseenkin pinnalla yli koko joululoman.

Eilen käytin suurimman osan päivästä yhden vaaleanharmaan villakankaan silppuamiseksi erinäisiksi palasiksi - ehkä vielä enemmän aikaa meni sen käsittämiseen, miten miesten sukallisen lahkeen jalkaosa oikein menee. Lopulta sain piirrettyä kaavat yhden lontoolaisen sukan mukaan, ja ensimmäisen sovituksen perusteella tuntuisivat olevan ihan toimivat.Kuvalähde: http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/london.html

Omassa kaavassani tein sellaisen epähistoriallisen sovelluksen, että tein jalkapohjasta puolisen, enkä tuollaista symmetristä soikiota. Perustelen sitä sillä, että jos tuollaista kaavaa rakentaa tyhjästä, eli mun logiikallani piirtämällä jalan mukaan, niistä tulee erikseen oikea ja vasen melko väkisin. Neulakossa opetetaan tekemään sukat kokonaan ilman pohjapalaa: Keskiaikainen kangassukka.

Alunperin lähdin leikkaamaan samaisesta kankaasta kohtuullisen istuvaa alusmekkoa, jossa on varsin yksinkertainen, suoriin paloihin ja kiiloihin perustuva kaava (esim. Bokstenin suomies). Ajattelin kuitenkin tehdä mekkoon kainalokiilan sijasta samanlaisen käden taakse tulevan kolmionmuotoisen kiilan, jollaista Matilda la Zouche näyttäisi käyttävän kaikissa puvuissaan, näin:

Kuvalähde: http://matildalazouche.livejournal.com/1365.html




Raportoin sitten, miten se tuntuisi toimivan. Lopputulokseen pääsemiseen voi kuitenkin mennä hetki, koska ensimmäistä kertaa eläissäni ajattelin ommella ja huolitella myös pitkät sisäsaumat käsin. En jatkossakaan aio luopua ompelukoneesta muiden ihmisten vaatteiden tai kovin kiireisten projektien kohdalla, mutta omat viikkari- ja keksiaikahistelini yritän jatkossa tehdä neulalla. Taustalla lienee lähinnä ryhmäpainostus, kun kaikki muutkin tekevät nykyään niin, mutta myös se, että kun kerran on aikaa ja mahdollisuuksia, niin miksei. Nykyään käsinompeluni jälki ei edes ole niin hirveää kuin joskus aikanaan.

Kankaanlopun suhteen harrastin aika luovaa kaavoittamista:



Olen siinä käsityksessä, että usein hartiahuppuja olisi tehty erinäisistä yhteen ommelluista jämäpaloista, kuten järkevää olisikin. Tämä menee sikäli kuvioon, että sekin on tehty nimenomaan jämäpalasta, jos kohta se varsin suuri ja yhtenäinen olikin. Ehkä pääsen kokeilemaan tilkkusilpun hyödyntämistä seuraavalla kerralla.

Ja kun nämä on tehty (osa on lahjoja, eli toivottu valmistumisaikataulu on vähän eri kuin omissa mekoissa), on edessä se yksi vaaleanruskea kangas, ja sitten se ohut marjapuuronvärinen villa ja sitten... :)

Loppuun vielä pari hyödyllistä linkkiä:

Heather Rose Jonesin hämmentävästi nimetty, mutta havainnollinen Archaelogical Sewing, joka esittelee käsinompelun eri saumatyyppejä.

Marie Chantal Cadieuxin Front-laced Kirtles, jossa on paljon kuvalähteitä kirtleistä yksityiskohtiin painottuen.