Sormissa on pieniä viiltohaavoja ja niissä hiomisesta tullutta metallipölyä, mikä tekee olon kovin kotoisaksi. Tämän illan puuhastelun, puukonkahvan muotoilun ja viimeistelyn, ongelma on ollut nimenomaan siinä, että olen kotona: vuoleminen, viilaaminen, hiominen ja öljyäminen onnistuvat kyllä tietyin rajoituksin olohuoneessakin, mutta leikkisän kissan suosiollisella avulla aikaansaatu sotku oli ennen imurointia kohtuullisen hirveä. Eikä kirjahyllyn työtasoon kiinnitetty pikkuinen ruuvipuristin täysin vastaa ominaisuuksiltaan höyläpenkkiä, jos kohta tarpeen vaatiessa asiansa ajaakin. Ollapa oma verstas, autotalli tai mikä tahansa sellainen työtila, jossa voisi rauhassa levittäytyä ja sotkea!
Sovellettu työpöytä ja surkean pieni saha
Mut on Kuggomissa hemmoteltu pilalle hyvillä työkaluilla ja -tiloilla, joten tuntui joka tapauksessa hyvältä huomata, että tammikahvan teko onnistui myös ihan puukolla muotoilemalla. Messinki- ja eebenpuuheloihin käytin Porvoon Vanhasta rautakaupasta ostamaani jokseenkin järeää viilaa, ja peritystä työkalukaapista löytyi ilokseni paria eri hiomapaperia. Voisin kyllä harkita ostavani vielä jotain 60 ja 400:n väliltä... Saatuani pinnan suunnilleen sileäksi (jätin jonkin verran vuolujälkiä), pyyhin sen kostealla ja öljysin Ikean mineraaliöljyllä. Mieluummin olisin käyttänyt pellavaöljyä, mutta täällä kaupungissa mennään nyt sillä, mitä on. Ajattelin öljytä kahvan vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa, ehtii sitten kuivua ainakin huomiseen ennen kuin alan ommella tuppea - rasvatahrat nahassa eivät ole erityisen hyvän näköisiä.
Puukko keittiön pöydällä kuivumassa
Töissä huomautettiin, että olen näköjään taas maanisessa vaiheessa, ja se taitaa pitää paikkansa: mielihalu aloittaa jatkuvasti lisää projekteja ja jatkaa vanhoja on todella suuri. Kankaanleikkuun, ompelun ja neulakintaan tekemisen lisäksi sain eilen vihdoin koottua jo vuosia sitten lahjaksi saamani pienet salonkikangaspuut ja luonnonharmaa pellavaloimi odottaa kassissa luomistaan. Huomiselle on tupenteon lisäksi sovittu korjausompelupäivä, ja sunnuntaina suunnittelin palaavani töissä vihdoin keskeneräisten lampaantaljojeni pehmittämisen pariin. Nähtäväksi jää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti