Mainostusta: käsityöopastusta pääkaupunkiseudulla

Taas on luvassa maksamaton mainos. Harmaasusien Valistus&Edistys -vuoroilla on tänä syksynä luvassa useampikin historiallisten käsitöiden opastuskerta, ensimmäinen jo tämän viikon sunnuntaina.


Neulakinnasta su 5.10.
Miten tumput, pipot ja sukat syntyivät ennen puikoilla kutomista? Valistus&Edistys -vuorolla 5.10. järjestetään opastusta neulakintaan tekemisen saloihin klo 16-20.

Alkuvuorosta kerrotaan lyhyesti neulakinnaslöydöistä ja käyttötarkoituksista. Seuraavaksi opetellaan piston tekeminen kädestä pitäen aloittelijoiden kanssa, ja pidemmälle ehtineet voivat jatkaa omien töidensä parissa. Lopuksi treenataan vielä aloituksen tekemistä erilaisiin töihin ja ihmetellään erilaisia pistoja.

Omat kinnasneulat ja paksua villalankaa mukaan, jos löytyy. Paikalle tulee myös muutama lainaneula ja mahdollisuus ostaa islantilaista Lopi-lankaa edulliseen hintaan. Vastuuhenkilö Jenni Sahramaa.


Kehruuta su 9.11.
Tiuku Talvela kertoo suomalaisen kansanperinteen kehruuseen liittyvistä uskomuksista ja opastaa langan kehräämisessä värttinällä.


Suomalaisia rautakautisia lautanauhoja su 23.11.
Mervi Pasanen opettaa Omenaisia ja revonneniä -kirjasta tuttujen suomalaisten rautakautisten lautanauhamallien kutomista.

Kaikkien vuorojen ajankohta on klo 16-20 ja paikka Malmin nuorisotalo, Malmin raitti 3, Helsinki. Harmaasudet ry tarjoaa teetä ja kahvia.

---

Lisäksi täytyy mainostaa vielä Glimsin käsityökerhoa: ihana Malin vetää kerran kuussa käsityökokoontumista Glimsin tunnelmallisessa tuvassa. Syksyn päivämäärät ovat keskiviikot 22.10., 19.11. ja 10.12. klo 13-15, ja museoon on keskiviikkoisin vapaa pääsy. Lisätietoja Glimsin sivuilta >>

Käsityökerhon promokuvia ottaessa ei malleilla meinannut ihan koko ajan pitää pokka. (Kuva: J. Sahramaa 2014)

Kuvaraportti Pukkisaaren puuhailuista

Viime viikonloppuna järjestimme Tiukun, Susannan ja Mervin kanssa rautakauden tekstiilityöpajaviikonlopun Pukkisaaressa. Tapahtuma oli ainakin näin järjestäjän näkökulmasta varsin onnistunut: molempina päivinä oli toivotut 10 osallistujaa, minkä lisäksi sunnuntain yleisöosuus oli ilmeisesti päässyt Hesarin menovinkin nostoksi, ja aurinkoisen iltapäivän työnäytöksiä katsomaan tuli kymmeniä ihmisiä.

Tiuku opetti lauantaina värttinällä kehruuta sekä villan esikäsittelyä kammoilla ja karstoilla. Kokeilemaan pääsi myös koirankarvan kehruuta.

Kuvat: J. Sahramaa 2014

Susanna oli luonut kapeahkon palttinaloimen, johon halukkaat pääsivät kutomaan pienen pätkän. Toisilla tosin meinasi lähteä pätkän pituus vähän lapasesta...

 

Anulla oli lieviä vaikeuksia malttaa lopettaa kutomista.

 

 

Lopuksi loimi otettiin irti ja pätkät jaettiin kutojille.

Ylpeä äiti, eiku :)

Itse vedin värjäystyöpajaa. Lauantaina värjättiin tuoreilla vaahteranlehdillä, mutta padallinen ei ollut tällä kertaa riittävästi, vaan väristä tuli varsin vaalea ja hento keltainen. Sunnuntaina tehtiin krappiliemi ja sen jälkiväri, joiden välillä oli tosin niin pieni ero, että toisenkin jälkivärin olisi varmasti hyvin voinut ottaa. Puretusaineena käytettiin kaikkien liemien kanssa alunaa.

Edessä esipuretuspata, keskellä krappiliemi, takana kaalisoppaa lounaaksi.

Inka ja viikonlopun aikaansaannokset.

Mervin pajassa kudottiin suomalaistyyppisiä lautanauhoja, mutta mun pikkuoravan keskittymiskyvylläni ei näköjään otettu yhtään lähikuvaa.

Innokkaita nauhankutojia.

Seuraavan kerran Pukkisaaressa tapahtuu viimeistään hengailuviikonloppuna 2.-3.8.2014. Saaren tapahtumissa pysyy parhaiten kärryillä liittymällä Sommelon Fb-ryhmään.

Myös Eikka ja Tikru olivat sunnuntaina vauhdissa (kuva: M. Pasanen 2014).

Nauha- ja nyöriopastusta 13.1.

Harmaasudet ry järjestää sunnuntaisin Malmin nuorisotalolla teemaltaan vaihtelevia Valistus ja Edistys -vuoroja (kirjoitusasu vahvistettiin taannoin yhdistyksen vuosikokouksessa). Lupauduin vastaamaan tulevan sunnuntain 13.1.2013 vuorosta, joten mainostetaan sitä nyt täälläkin.

Ensi sunnuntaina valistutaan ja edistytään rautakausi-yhteensopivista nauhoista ja nyöreistä Malmin nuorisotalolla (Malmin raitti 3, Helsinki) klo 16-20. Ilta on tarkoitus jakaa seuraavasti:

16-18 lautanauhan kudontaa, tarvittaessa alkeisopetuksesta lähtien
18-19 Mervi Pasanen esittelee rautakautisten nauhalöytöjen rekonstruktioita ja niiden kudonnassa käytettyjä erikoistekniikoita
19-20 iskunauhoja ja muita nyöritekniikoita

Ota mukaan omat laudat ja langat - jos tarvitset opastusta aiheesta, ota etukäteen yhteyttä jenni.sahramaa
[at] gmail.com. Vapaa pääsy, teetä ja keksejä, ja kuten tavallista, paikalle voi tulla myös tekemään muita omia käsitöitä, jos nauhaprojektit eivät inspiroi.

Tervetuloa!

Vietereitä vyöhön

Joululahjaprojektit jäivät tosiaan tänä vuonna varsin vähäisiksi, kun kiirettä piti muutenkin. On tottakai mukavaa, kun museossa riittää kävijöitä, mutta ties kuinka monennen kymmenennen jouluopastuksen jälkeen aloin hiljakseen tuntea itseni nauhuriksi. Nyt on onneksi helpottanut, ja välipäiviin mahtuu lähinnä päiväkävelyllä pistäytyviä yksityisasiakkaita, kun lapsiryhmät on onneksi päästetty lomanviettoon. Vuositilaston väsäämisen ja tulevan suunnittelun lomassa voisi olla vähän aikaa ommellakin.

Muutama homma sentään eteni valmiiksi asti. Ne jo aiemmin huomion kohteeksi päässeet keltaraidalliset sukat pääsivät riittävän suuriin jalkoihin:

Lisäksi tein ensimmäisen kokeiluversion pronssispiraalein koristellusta miesten vyöstä. Sen esikuvia ovat Euran Luistarin haudat 90 ja 100, mutta mistään mittatarkasta ennallistuksesta ei ole kyse. Inspiraation lähteinä toimivat Satu Hovin artikkeli Male Viking Finn Costume Replicas (2002) ja Sue Salmisen ennallistus Luistarin haudasta 100. Selkeää lähikuvaa siitä, miten spiraalipujotus oli kummankaan vyössä tehty, en onnistunut löytämään.

Itse vyö on pyöreäksi eli tuppiloksi kudottua lautanauhaa. Lautoja on kymmenen, kaikissa on neljä lankaa,ja kaikki langat on pujotettu samaan suuntaan. Litteäksi kudottuna tälläinen nauha menisi kierteelle itsensä ympäri, mutta kun kudetta syöttää vain yhdeltä suunnalta ja kiristää riittävästi, reunojen saumakohtaa ei edes huomaa. Lanka on jotain ohuehkoa superwash-kampavillaa, pönttövärjätty krapilla jokunen kesä sitten. Yksi haltialangoista on värjätessä ollut liian kireällä, värjäytymättömät kohdat näkyvät tipluina siellä täällä nauhan pinnassa. Spiraalit puolestaan on leikattu joskus aiemmin väännetystä pötköstä, lanka saattaa hyvin olla pikemmin kuparia kuin pronssia.

Kuvat: J. Sahramaa 2011.

Määräpäivän lähestyttyä niin nopeasti en ehtinyt perehtyä Luistarin aineistoihin kovinkaan syvällisesti, joten useimmat ratkaisut on vedetty tonttuhatusta. Tämän nauhan molemmat päät on solmittu yhteen kiertämällä yksi loimilangoista pari kertaa tupsun ympäri ja solmimalla. Sitten 3-4 lankaa on letitetty yhteen pienen matkaa, yhdistetty kaksi lettiä hetkeksi paksummaksi, laitettu spiraali. Jaettu taas kahdelle letille pätkän matkaa, ja yhdistetty verkkomaisesti toisiin viereisiin letteihin. Kolmannen spiraalikerroksen jälkeen on solmu, ja loput langat jäävät tupsuiksi.

Lopputulos on ihan soma, mutta tuskin vastaa alkuperäistä kovin tarkasti: mikäli Luistari-kirjan vähän suttuisista kuvista voi jotain päätellä, spiraalipätkät ovat olleet hyvin tiiviinä riveinä, muistikuvieni mukaan myös niin, että spiraalirivi levenee alaspäin. Lisäksi spiraalien sisällä kulkevien nyörien jäännösten mainitaan kirjallisuudessa olevan iskunauhaa. Tähän voi halutessaan suhtautua pikkuisen skeptisesti - löydetyt pätkät ovat varsin vähäisiä, enkä ihan tiedä, kuinka tarkkaan ne on tutkittu - mutta iskunauhatekniikka nyt ainakin on ollut spiraalien kiinnityksessä käytössä. Vielä pitäisi selvittää, onko jossain tietoa siitä, kuinka monella langalla noita on tehty, ja onko kyseessä pyöreä vai litteä nauha: jälkimmäinen vaihtoehto eroaa letityksestä hyvin vähän. Ehkä auttaisi, jos konsultoisi niitä lähteitä? Seuraava yritys paremmalla taustatyöllä, siis.

Kaksinkertainen vyö kiinnitetään tekemällä toiseen päähän lenkki, josta tupsupää vedetään läpi, inspiraatio taas Suelta. Saapa nähdä, milloin vyö pääsee käyttöön.

Blogeja ja kirjoja

Kaimani kirjoitteli taannoin siitä, mitä käsityöaiheisia blogeja lukee, ja suitsutusta jaettiin moneen suuntaan. Oma aika epäsäännöllinen lukulistani on varsin samansuuntainen. Viimeaikaisen tiedonhaun yhteydessä olen törmännyt pariin itselleni uuteen mielenkiintoiseen blogiin, joita voisi alkaa seurata.

Adventures in Historical Tabletweaving sisältää paljon pohdintaa ja rekonstruktiokokeiluita skandinaavisista ja suomalaisista lautanauhalöydöistä. Maanjäristysuutisista päätellen kirjoittaja Amalie vaikuttaa Uudessa-Seelannissa - toivottavasti talo saadaan pian kuntoon.

Väkerrystä - Dabbling with Nalbinding puolestaan antaa ohjeita jos jonkinlaisiin neulakinnastöihin. Saman kirjoittajan mahtavan kattavalta näyttämä, useilla videoilla varustettu neulakinnassivusto pitäisi myös käydä joskus ajatuksella läpi.

Sekä lautanauha että neulakinnas ovat tekniikoita, joiden suhteen kokeilunhaluni ja sitä myöten kehitykseni ovat aika lailla pysähtyneet vuosia sitten. Olen kyllä tehnyt paljon sekä nauhoja että kintaita ja sukkia, mutten juuri kokeillut uusia malleja, pistoja tai tekniikoita. Nyt olen lievän kateuden vallassa seurannut esimerkiksi Sahran intoa ja energiaa tehdä jos jonkinlaista mahtavaa projektia, ja myös saada niitä valmiiksi. Kun ehtisikin uppoutua kaikkeen, mitä mieli tekee! :)

Posti toi reilu viikko sitten myös pari uutta kirjaa siitä huolimatta, että olen yrittänyt noudattaa jo syksyllä antamaani kirjanostamattomuuslupausta. Nämä vain sattuivat olemaan turhan helposti perusteltavissa sillä, ettei yliopiston kirjasto ehdi reagoida toiveisiini siinä aikataulussa, jossa tuoreempaa gradumateriaalia kaipaisin. Niinpä The Medieval Broadcloth ja Medieval Garments Reconstructed löytyvät nyt myös omasta hyllystäni. Ja on oikeasti tarpeen harjoittaa pidättyväisyyttä, että onnistuisin edes joten kuten lukemaan yhtä kirjaa kerrallaan enkä kaikkia samaan aikaan mihinkään suuremmin keskittymättä.

Tänään loppupäivän suunnitelmissa on yrittää kirjoittaa ja lueskella g-aineistoja taas, mutta voi olla, että jossain vaiheessa sorrun vähän leikkaamaan vuoripellavaa ja kirkkaanpunaista silkkiä. Riazanin lauluun suunnitelluista vaatteista kuitenkin lisää ja laajemmalti paremman ajan kanssa. Kovasti haaveilen, että jossain vaiheessa kevättä ehtisin vihdoin leikata ja ommella myös itse kudottua pellavaa ja keltaista villaa mekkojen muotoon. Sen aloittamista on kuitenkin hidastanut taustatyön puute, ja hidastaa vielä ainakin sen aikaa, jonka onnistun tuohon uuteen Grönlanti-kirjaan uppoutumista viivyttelemään.

Termit ja palttinasidoksinen nauha

Esitelmöin 7.2. susien Valistus ja Edistys -vuorolla suomalaisista tekstiililöydöistä, mitä edeltäneen valmistelupyrähdyksen jälkeen olen pitänyt gradunteossa aika lailla taukoa. Nopeasti aika tuntuisi kuluvan myös työnteon, erinäisten näyttelyprojektien ja muuton valmistelun parissa. Tänään sain vihdoin kaivettua Grönlanti-kirjan taas vähän esille. Huomaan olevani vähän väliä pulassa erilaisten tekstiili- ja vähän muidenkin termien kanssa: Østergård vielä iloisesti käyttää englanninkielisiä ja skandinaviskan termejä sekaisin. Sitten aina seuraa hurja googletus- ja pohdintasessio, jonka avulla yritän käsittää, mistä lukemassani on kyse. Onkohan joku koonnut erikielisten käsityötermien sanastoa johonkin? Selittävät kuvat vieressä olisivat ihan parhautta myös :)

Selvittelimme tänään O:n kanssa jonkin aikaa termiä alen, englannin ell, joka on siis mitä ilmeisimmin suomen kyynärä. Østergård antaa sen mitaksi 490 mm toki mainiten, että mitta on vaihdellut eri paikoissa ja eri aikoina. Tuo 49 cm vastaa aika hyvin esimerkiksi sitä, minkä mittainen mun kyynäräni eli mitta kyynärpäästäni sormien päihin on. Sen sijaan wikipedian mukaan Suomessa aiemmin käytetty ruotsalainen kyynärä on 59 cm, sama kuin kahden jalan mitta. Autonomian aikana käytetty venäläinen kyynärä eli arsina oli puolestaan jopa 71,12 cm.

Ja islantilainen pappi sai palkaksi 192 kyynärää vadmalia (villakangasta), jonka arvo vastasi noin puoltatoista lehmää. Mutta minkä levyisenä? Se tuntuisi ainakin Islannissa vaihdelleen 2 ja 3,5 kyynärän välillä, eli metristä jopa 170 senttiin. Jälkimmäisen leveyden kutominen pystypuissa tuntuisi ensipohtimalla hurjalta, vaikka myös Lehtosalo-Hilander puhuu aina pystykangaspuiden yhteydessä lyhyistä ja leveistä kankaista. Työkaveri mainitsi pystykangaspuukurssilta tultuaan, että siellä katsotussa kansatieteellisessä filmissä kaksi saamelaisnaista kutoo samaa leveää loimea kahdestaan, ja spekuloi anoppien ja miniöiden iloisilla yhteiskudontasessioilla. Olen tuon pätkän joskus itsekin nähnyt, mutta enpä moista yksityiskohtaa muistanut. Hmm hmm.

Oikeastaan mun piti kyynäröiden sijaan kuitenkin ottaa puheeksi tabby-woven band, eli mun käännöksenä palttinasidoksinen nauha. Sellainen löytyy Østergårdin mukaan muutamista grönlantilaisista tekstiileistä aloitusnauhana ainakin suomalaisista kankaista tutumman lautanauha-aloituksen sijaan. Mikähän tuo mahtaisi olla, ja miten kudottu? Mulle tulisi ensinnä mieleen pirtanauha, jonka sidos on palttinaa, mutta enpä ole aiemmin tuohon ilmaukseen törmännyt. Olisiko jollain lukijallani tietoa tästä?

Lanka-arkun uumenissa

Laitoin tänään lanka-arkkuni järjestykseen. Kaikki alkoi, kun etsin aamulla lankoja iltapäivän nauhatyönäytöstä varten: jouduin lähtemään aamuille tyypillisellä kiireellä, ja kaikki jäi ihan levälleen. Onneksi kissa ei ollut päivän aikana halunnut leikkiä langoissa sen kummemmin... Illan ratoksi päätin sitten jaotella langat jotenkin järkevästi. Lankakategoriat muotoutuivat semanttisesti ja manifestoituivat valkoisissa kangaskasseissa, joiden sisältö on seuraava:
-kasvivärjätyt ohuet eli lautanauhantekoon sopivat villalangat
-paksummat villa- ja hahtuvalangat neulakintaan tekoon
-valkoiset, mustat ja luonnonharmaat nauhalangat
-muut villalangat
-pellavalangat
-keränloput ja muut langanjämät sekä joitakin säästettyjä vyyhdinvyötteitä

Tämän lisäksi omaa paikkaansa hakevat aiemmin arkussa sijainneet jostain syystä keskeneräiset projektit: neulakintaanalut ja -harjoitelmat, vuodentakaisen kankaankudonnan kanervankeltainen ylijäämälanka, muinaiset teollisesti värjätyistä langoista tehdyt lautanauhaloimet, viimeistelemättömät paksut tammiset nauhalaudat, kerinnässä sotkeentuneet lankavyyhdit. Tilaustyönä tehtyjen ja myytyjen nauhojen säilytetyistä pätkistä pitäisi koota mallikirjasto. Muutama hassu puuvilla- ja tekokuitulankakerä joutuu olohuoneen lipastoon siellä jo odottavien epämääräisten lankojen seuraksi. Sekin lipasto, ja ylipäänsä kaikki käsityötarvikkeet, olisi hyödyllistä ja viisasta järjestää.

Viimeisen tunnin istuin setvimässä erinäisten langanpätkien kirjontakehyksen ympärille muodostamaa sotkua. Työssä ei varsinaisesti ollut mitään järkeä - suurin osa langoista oli sellaisia pätkiä, ettei niillä enää tee mitään fiksua. Vaikka Aleksanteri Suuri tuli pariin kertaan mieleen, mummo on opettanut, ettei solmua saa leikata auki, ja muutenkin aloin vaipua sellaiseen koomaan, etten olisi pystynyt oikein muuhunkaan. Toivoin saavani tänään vielä enemmän aikaan, mutta viisaampaa lienee vain siirtyä yöpuulle.