tiistai 16. joulukuuta 2008

Idaritonttupajan linkkejä

Olen väkerrellyt joululahjoja jo jonkin aikaa koko ajan tihenevällä intensiteetillä, yrittäen olla tiedostamatta liikaa sitä, miten lyhyt aika tässä enää on jäljellä. Koska olin uhkaillut, että multa saa tänä jouluna vain pehmeitä keskiaikaidari-starttipaketteja (aluspaita, -housut ja idaripipo), olenkin viettänyt suuren osan tästä päivästä haudaten itseäni valkoiseen pellavaan. Nyt pitäisi mennä leikkaamaan muutama päällystunika, mutta tulin tähän hetkeksi ihan vain pikkuisen katselemaan, millaisia kaavoja internetin ihmemaa tarjoaisi. Paras löytämäni sivu oli I. Marc Carlsonin Some Clothing of the Middle Ages, josta löytyi varsin kattavasti erilaisia arkeologiseen löytöaineistoon perustuvia kaavoja. Sivuston Herjolfnes-kaavat on tosin tehty ennen Else Ostergardin Woven into Earth -teoksen ilmestymistä, enkä osaa sanoa, miten paljon sieltä löytyisi eroja. Hmh, kirjoja internetistä... Oho, miten tuo tilaus noin nopeasti menikin? Hopsansaa :P

Viime viikolla, kun etsiskelin tietoa maailman johtavasta tekstiilivärianalyytikosta Penelope Walton Rogersista ja Textile Research -laboratoriosta, törmäsin paitsi ehkä mieltä kiihottavimpaan kustantamoon ikinä, myös koko joukkoon muita linkkejä. Tässä pari talteen ja muidenkin iloksi:
Medieval North European Spindles and Whorls - värttinäinfoa
Surviving Garments Database - löytötekstiilihakumoottori
Complex Weaver's Medieval Textiles - kudottuja tekstiilireproduktioita kivoina kuvina
Historic Enteprises - melko vakuuttava histelkamamyymälä

Ihan kuin olisin ollut tekemässä jotakin... Ai niin, voisi ehkä palata leikkaamaan ja ompelemaan. Pipareitakin pitäisi koittaa ehtiä leipoa.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Marraskuista taontaa

Vietin tosiaan marraskuussa kahdeksan päivää Kuggomissa takomassa, ja lienee aika laittaa muutamia kuvia linjoille. Tonin kurssilla oli kummallakin viikolla lisäkseni vain yksi aiemmin enemmän takonut ihminen, joten muu porukka keskittyi perusteisiin tekemällä lähinnä puukkoja, tulusrautoja ja nauloja. Omana päämääräni oli saada raakakahvoitustasolle valmiiksi joitakin puutyökaluja. Cillen innostamana aloitin kuitenkin räckspadella eli rekkiraudalla, jota käytetään nahan pehmityksessä liian veden poistamiseen ja nahan venyttämiseen.

Räckspade lumessa vailla kahvaa

Terän yksityiskohtia, niittaukset

Kahvoitin rautani melkolailla valmiiksi Jensin suosiollisella avustuksella, öljyäminen jäi vielä kotona tehtäväksi. Kahvoitus meni jossain määrin vinoon, mutta sellaiseen suuntaan, että se toimii ainakin oikeakätisillä varsin hyvin. Ihan tarkoituksellista designia, siis. Toinen pitkään haaveilemani työkalu oli kavahöylä, jonka kohdalla suurimmat haasteet saattavat vielä olla edessä. Terän ja ruotojen muotoilu vaativat toki suurempaa viitseliäisyyttä tarkkuuden suhteen kuin mihin mulla yleensä on kärsivällisyyttä, mutta eniten työtä lienee joka tapauksessa edessä kahvoituksen kanssa.
Kavahöyläsarja ylhäältä alas: moderni, pieni japanilainen, Tonin itse tekemä, ja mun terä kera muotoilemattoman kahvapalikan

Höylänterä raakataottuna

Malli ja palikka

Isompien juttujen lisäksi tein tuntumaa hakiessani pari puukkoa ja enemmän tai vähemmän konkreettiseen tarpeeseen muutaman taltan. Pieni v-taltta, jolla voi koristekaivertaa ohutta viivaa, on ainakin tällä hetkellä erityisen ylpeyteni aihe. Mielenkiintoisempaa on sitten se, miten pitkään nuo pysyvät terävinä, olettaen, että niitä jossain vaiheessa pääsisi käyttämäänkin. Nämä kaikki työkalut ovat vasta raakakahvoitettuja, joten niissä on käyttöönottoa ennen vielä nyhertämistä. Keksisi vaan sen paikan, jossa tahtoo kotona tehdä puutöitä näin talvisaikaan: vuoleminen ja hiominen olkkarin lattialle tuntuvat jotenkin nihkeiltä.

Tasataltta, v-taltta ja puukot kokojärjestyksessä. Oikeanpuolimmainen on jo vuosi sitten takomani ahjohitsatusta rauta-teräsaihiosta tehty terä.

Kaikki lapset rivissä. Ohut esine oikealla on kahvoitusreikien suurentamiseen käytettävä raspi.

Hinku takaisin pajalle olisi kova, mutta seuraavat viikot täytynee erinäisistä vuotuisjuhlasyistä viettää enimmäkseen pehmeämpien aihioiden parissa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Kerintäkuvia

Lampaankerintää Glimsissä 14.11.2008

Niina ja Riina aitauksessa

Karo saksii, Bella lohduttaa

Niinaa ei enää huvita

Riinaa ällistää, kun kaveri on kalju

Näytöstä tehdessä tuli tosiaan paljon kysymyksiä siitä, miksi keritsimme tytöt Fiskarsin saksilla. Karo perusteli hyvin, että on viisainta käyttää sellaisia leikkuuvälineitä, joihin oma käsi on tottunut - vanhaan aikaan ihmiset leikkasivat varpaankyntensäkin keritsimillä, nykyisin tuntuisi vähän hurjalta mennä niiden kanssa varsinkaan lampaan arkoihin paikkoihin, kainaloihin ja nisien lähelle. Ehkä joku päivä oppii siihenkin.

En ollut mukana keritsemässä Riinaa, mutta se oli kuulemma ollut paljon vaikeampi parturoitava kuin Niina: nahka oli vaalean värinsä vuoksi vaikea erottaa villan seasta. Eroja löytyy siis ilmeisesti paitsi lammasrodun sisältä, myös ihan siskosten kesken.