Lanka-arkun uumenissa

Laitoin tänään lanka-arkkuni järjestykseen. Kaikki alkoi, kun etsin aamulla lankoja iltapäivän nauhatyönäytöstä varten: jouduin lähtemään aamuille tyypillisellä kiireellä, ja kaikki jäi ihan levälleen. Onneksi kissa ei ollut päivän aikana halunnut leikkiä langoissa sen kummemmin... Illan ratoksi päätin sitten jaotella langat jotenkin järkevästi. Lankakategoriat muotoutuivat semanttisesti ja manifestoituivat valkoisissa kangaskasseissa, joiden sisältö on seuraava:
-kasvivärjätyt ohuet eli lautanauhantekoon sopivat villalangat
-paksummat villa- ja hahtuvalangat neulakintaan tekoon
-valkoiset, mustat ja luonnonharmaat nauhalangat
-muut villalangat
-pellavalangat
-keränloput ja muut langanjämät sekä joitakin säästettyjä vyyhdinvyötteitä

Tämän lisäksi omaa paikkaansa hakevat aiemmin arkussa sijainneet jostain syystä keskeneräiset projektit: neulakintaanalut ja -harjoitelmat, vuodentakaisen kankaankudonnan kanervankeltainen ylijäämälanka, muinaiset teollisesti värjätyistä langoista tehdyt lautanauhaloimet, viimeistelemättömät paksut tammiset nauhalaudat, kerinnässä sotkeentuneet lankavyyhdit. Tilaustyönä tehtyjen ja myytyjen nauhojen säilytetyistä pätkistä pitäisi koota mallikirjasto. Muutama hassu puuvilla- ja tekokuitulankakerä joutuu olohuoneen lipastoon siellä jo odottavien epämääräisten lankojen seuraksi. Sekin lipasto, ja ylipäänsä kaikki käsityötarvikkeet, olisi hyödyllistä ja viisasta järjestää.

Viimeisen tunnin istuin setvimässä erinäisten langanpätkien kirjontakehyksen ympärille muodostamaa sotkua. Työssä ei varsinaisesti ollut mitään järkeä - suurin osa langoista oli sellaisia pätkiä, ettei niillä enää tee mitään fiksua. Vaikka Aleksanteri Suuri tuli pariin kertaan mieleen, mummo on opettanut, ettei solmua saa leikata auki, ja muutenkin aloin vaipua sellaiseen koomaan, etten olisi pystynyt oikein muuhunkaan. Toivoin saavani tänään vielä enemmän aikaan, mutta viisaampaa lienee vain siirtyä yöpuulle.