tiistai 6. tammikuuta 2009

Keksiaikavaatteita

Huomaa, että pitäisi tehdä kouluhommia, kun ompeluinnostus on aivan valtaisa. Posti toi viime merkinnässä tilaamani Lontoon kaupunginmuseon Textiles and clothing 1150-1450, ja sen lisäksi olen lueskellut Tukholmasta vuosi sitten ostamaani Else Marie Gjutarpin Hurusom man sig klädde - En bok om medeltida dräkt -kirjasta, joka on varsin kohtuullinen kevyt yleiskatsaus erityisesti gotlantilaiseen keskiaikaiseen pukeutumiseen. Osansa lienee silläkin, että saimme vihdoin pelin julkaistua, ja 1400-luku on ollut jokseenkin pinnalla yli koko joululoman.

Eilen käytin suurimman osan päivästä yhden vaaleanharmaan villakankaan silppuamiseksi erinäisiksi palasiksi - ehkä vielä enemmän aikaa meni sen käsittämiseen, miten miesten sukallisen lahkeen jalkaosa oikein menee. Lopulta sain piirrettyä kaavat yhden lontoolaisen sukan mukaan, ja ensimmäisen sovituksen perusteella tuntuisivat olevan ihan toimivat.Kuvalähde: http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/london.html

Omassa kaavassani tein sellaisen epähistoriallisen sovelluksen, että tein jalkapohjasta puolisen, enkä tuollaista symmetristä soikiota. Perustelen sitä sillä, että jos tuollaista kaavaa rakentaa tyhjästä, eli mun logiikallani piirtämällä jalan mukaan, niistä tulee erikseen oikea ja vasen melko väkisin. Neulakossa opetetaan tekemään sukat kokonaan ilman pohjapalaa: Keskiaikainen kangassukka.

Alunperin lähdin leikkaamaan samaisesta kankaasta kohtuullisen istuvaa alusmekkoa, jossa on varsin yksinkertainen, suoriin paloihin ja kiiloihin perustuva kaava (esim. Bokstenin suomies). Ajattelin kuitenkin tehdä mekkoon kainalokiilan sijasta samanlaisen käden taakse tulevan kolmionmuotoisen kiilan, jollaista Matilda la Zouche näyttäisi käyttävän kaikissa puvuissaan, näin:

Kuvalähde: http://matildalazouche.livejournal.com/1365.html




Raportoin sitten, miten se tuntuisi toimivan. Lopputulokseen pääsemiseen voi kuitenkin mennä hetki, koska ensimmäistä kertaa eläissäni ajattelin ommella ja huolitella myös pitkät sisäsaumat käsin. En jatkossakaan aio luopua ompelukoneesta muiden ihmisten vaatteiden tai kovin kiireisten projektien kohdalla, mutta omat viikkari- ja keksiaikahistelini yritän jatkossa tehdä neulalla. Taustalla lienee lähinnä ryhmäpainostus, kun kaikki muutkin tekevät nykyään niin, mutta myös se, että kun kerran on aikaa ja mahdollisuuksia, niin miksei. Nykyään käsinompeluni jälki ei edes ole niin hirveää kuin joskus aikanaan.

Kankaanlopun suhteen harrastin aika luovaa kaavoittamista:



Olen siinä käsityksessä, että usein hartiahuppuja olisi tehty erinäisistä yhteen ommelluista jämäpaloista, kuten järkevää olisikin. Tämä menee sikäli kuvioon, että sekin on tehty nimenomaan jämäpalasta, jos kohta se varsin suuri ja yhtenäinen olikin. Ehkä pääsen kokeilemaan tilkkusilpun hyödyntämistä seuraavalla kerralla.

Ja kun nämä on tehty (osa on lahjoja, eli toivottu valmistumisaikataulu on vähän eri kuin omissa mekoissa), on edessä se yksi vaaleanruskea kangas, ja sitten se ohut marjapuuronvärinen villa ja sitten... :)

Loppuun vielä pari hyödyllistä linkkiä:

Heather Rose Jonesin hämmentävästi nimetty, mutta havainnollinen Archaelogical Sewing, joka esittelee käsinompelun eri saumatyyppejä.

Marie Chantal Cadieuxin Front-laced Kirtles, jossa on paljon kuvalähteitä kirtleistä yksityiskohtiin painottuen.

Ei kommentteja: