Kangaskaupoista lyhyesti

Toijalan kangastukku oli pettymys, tosin ehkä voi syyttää vain itseään, jos tähän aikaan vuodesta hakee villaa. Pellavaa siellä oli ihan kohtuullisesti, ja silkkejä olisi ollut tosi kivojakin, mutta sitä en nyt mihinkään tarvitse. Enkä oikeasti kyllä villaakaan, tämä oli enemmän tarkistusmielessä tehty reissu. Jos nyt tosiaan jotain haluaisi, voisi varmaan tilata Naturtucheltakin: vaikka hinnat ei ole hirveän halvat, ainakin tavara on hyvää ja asenne kannatettava.

Henkilökohtaisesti olen onneksi siinä tilanteessa, että kangasta yksinkertaisesti on riittävästi kaikkiin tämän kevään ja kesän tarpeisiin ja enempäänkin. Muille täytynee suositella edelleen Petikon Eurokangasta ja Matan tekstiiliä Hakaniemessä.

Pitkiä pellavia, uusia lähteitä

Olin suunnitellut tällä viikolla kirjoittavani seminaarityötäni puhtaaksi, mutta se projekti ei ole ainakaan tähän mennessä edistynyt ollenkaan - sen sijaan olen kutistuspessyt ja silittänyt 22 metriä mummon ystävättären Viipurista tuomaa täysleveää pellavaa. Kun toissaviikolla ostin Eurokankaasta ja Ikeasta uusia pellavia, olin kokonaan unohtanut joulunaikaan tekemäni tilauksen. Sitten se tietysti tulikin heti muiden pellavaostosten päälle, eli pellavaa ainakin nyt vähäksi aikaa riittää. Osa kankaista on vähän turhan kirkkaan sävyisiä mun makuuni, mutta kuten viimeistään gradua tehdessä on selkeästi tullut ilmi, omien väriajatusten välittäminen toiselle on huomattavan vaikeaa. Ja kun toinen kerran viitsii raahata omien ostostensa ohella jokseenkin painavan pinon melkein vieraalle ihmiselle, ei ehkä ole syytä valittaa.

Viime lauantain Kasvien maailmaa -seminaari oli kovin kiinnostava, ja erityisesti Aki Arposen 1700-1800 -luvun ruotsalaisia kasvivärjäysoppaita käsitellyt esitelmä oli potentiaalisesti hyödyllinen. Aikeenani on yrittää purkaa juttuja tänne jossain vaiheessa, katsotaan nyt sitten, miten käy. Uusia gradulähteitä pukkaa muutenkin, N. on tehnyt omaa isoa G:tään Museoviraston arkistossa ja ystävällisesti lähettänyt viitteitä viime vuosisadan alussa tallennettua kasvivärjäysmuistitietoa sisältäviin lähteisiin mullekin. Ja jottei lukeminen loppuisi kesken, sain vihdoin myös jostain syystä tullipostiin eksyneen Woven into Earth -kirjani kotiin. Maailmassa on aivan liikaa kaikkea mielenkiintoista, johon pitäisi yrittää ehtiä perehtyä.

Toinen N. lähetti linkin paitsi värjäysmanuskripteihin, joihin niihinkin pitäisi tutustua kunnolla ja ajan kanssa, myös norjalaisten Uvdal-löytöjen pohjalta tehtyyn rekonstruktioon 1300-luvun lopun puvusta. Pellavan mataravärjäys tuli puheeksi Hämeenlinnan historiallisen museon nyt jo menneisiin Väriä! ja Väristyksiä -näyttelyihin tutustuessa - ainakin kuvien perusteella myös Eva Anderssonin tulos on varsin vaalea pinkki. Käytössä ollut menetelmä oli ymmärtääkseni kylmävärjäys, jota on parissakin keskustelussa heitetty nykyään tavallisempaa keittovärjäystä todennäköisemmäksi vanhaksi värjäysmenetelmäksi. Pitäisi todellakin yrittää ehtiä perehtyä krapin (Rubia tinctoria) eri väriaineiden kemialliseen käyttäytymiseen jossain vaiheessa paremmin. Ja tehdä niitä kokeiluja - ainakin Riihivillan Leena oli aikaan saanut todella kauniita kylmävärjättyjä krappilankoja.

Tuossa Uvdal-puvussa on myös varsin mielenkiintoinen, vyötäisiltä rypytetty (vai olisiko oikeampi termi laskostettu?) päällysmekko. Vastaavia on kuulemma löytynyt useammastakin haudasta, mutta kuvalähteistä tuollaista mekkoa ei tunneta. Samankaltainen rypytys on ollut käytössä myös skandinaavisissa kansanpuvuissa. Jotenkin intuitiivisesti ajattelisi, että rypytys olisi tarkoitettu tekemään mekosta istuvampi. Andersson kuitenkin toteaa, että jotta kiinnityksettömän mekon voisi pukea, sen täytyy olla joka kohdasta riittävän iso mennäkseen rintojen yli. Hän huomauttaa tuollaisten mekkojen löytyneen erityisesti nuorten tyttöjen haudoista, ja epäilee näiden kärsineen vähemmän isojen rintojen tuomista linjamuutoksista. Tulee kuitenkin mieleen Jennin kirjoitus rintoja tukevista alusmekoista, joihin päästäkseen täytyy vähän kiemurrella, mutta joissa ei myöskään ole mitään kiinnitystä.

Hmm hmm, pohdintaa rintojen tukemisesta ja alus- ja päällyspukujen leikkauksista olisi kovin mielenkiintoista käydä joskus pidemmällekin, mutta tällä kertaa taidan mennä vain syömään viiliä ja jatkamaan uuden idarimyssyni kirjontaa.

Lanka-arkun uumenissa

Laitoin tänään lanka-arkkuni järjestykseen. Kaikki alkoi, kun etsin aamulla lankoja iltapäivän nauhatyönäytöstä varten: jouduin lähtemään aamuille tyypillisellä kiireellä, ja kaikki jäi ihan levälleen. Onneksi kissa ei ollut päivän aikana halunnut leikkiä langoissa sen kummemmin... Illan ratoksi päätin sitten jaotella langat jotenkin järkevästi. Lankakategoriat muotoutuivat semanttisesti ja manifestoituivat valkoisissa kangaskasseissa, joiden sisältö on seuraava:
-kasvivärjätyt ohuet eli lautanauhantekoon sopivat villalangat
-paksummat villa- ja hahtuvalangat neulakintaan tekoon
-valkoiset, mustat ja luonnonharmaat nauhalangat
-muut villalangat
-pellavalangat
-keränloput ja muut langanjämät sekä joitakin säästettyjä vyyhdinvyötteitä

Tämän lisäksi omaa paikkaansa hakevat aiemmin arkussa sijainneet jostain syystä keskeneräiset projektit: neulakintaanalut ja -harjoitelmat, vuodentakaisen kankaankudonnan kanervankeltainen ylijäämälanka, muinaiset teollisesti värjätyistä langoista tehdyt lautanauhaloimet, viimeistelemättömät paksut tammiset nauhalaudat, kerinnässä sotkeentuneet lankavyyhdit. Tilaustyönä tehtyjen ja myytyjen nauhojen säilytetyistä pätkistä pitäisi koota mallikirjasto. Muutama hassu puuvilla- ja tekokuitulankakerä joutuu olohuoneen lipastoon siellä jo odottavien epämääräisten lankojen seuraksi. Sekin lipasto, ja ylipäänsä kaikki käsityötarvikkeet, olisi hyödyllistä ja viisasta järjestää.

Viimeisen tunnin istuin setvimässä erinäisten langanpätkien kirjontakehyksen ympärille muodostamaa sotkua. Työssä ei varsinaisesti ollut mitään järkeä - suurin osa langoista oli sellaisia pätkiä, ettei niillä enää tee mitään fiksua. Vaikka Aleksanteri Suuri tuli pariin kertaan mieleen, mummo on opettanut, ettei solmua saa leikata auki, ja muutenkin aloin vaipua sellaiseen koomaan, etten olisi pystynyt oikein muuhunkaan. Toivoin saavani tänään vielä enemmän aikaan, mutta viisaampaa lienee vain siirtyä yöpuulle.

Kasvien maailmaa

Kun päivä yllättäen vapautui, olen sittenkin pääsemässä kirjahistoriallisen seuran järjestämään Kasvien maailmaa -seminaariin la 14.3. Menee vähän päällekkäin erään leffaillan kanssa, mutta ehkä siihen ei mikään kaadu - ohjelman mielenkiintoisin osa nimittäin tulee vasta ihan lopuksi:

XIII kirjahistoriallinen seminaari 14.3.2009 klo 10-16

Kasvien maailmaa

Tarua, kauneutta ja hyötykäyttöä vanhojen julkaisujen valossa

Paikka: Cercle Franco-Finlandais ry, Meritullinkatu 20 A, Helsinki

Ohjelma

10.00 Tilaisuuden avaus

Dos. Henry Väre, Vanhat yrttikirjat Dioskorideesta Til-Landziin

Dos. Henry Väre, Kasvitiede Suomessa ennen Linnétä

12.00-13.30 Lounastauko (omatoiminen)

13.30 Professori, LKT Arno Forsius, Kasveista lääkkeiksi

14.15 Kahvitauko

14.30 Toimittaja Seppo Oja, Kasvit ja yrtit Ruotsin vallan virallisjulkaisuissa

15.15 Konservaattori Aki Arponen, Kasvivärjäystietoa 1700- ja 1800-luvuilta

16.00 Loppukeskustelu ja tilaisuuden päätös

---

Olen viime päivien aikana hiljalleen oivaltanut, miten valtaisa määrä erilaisia käsityöprojekteja mulla onkaan kesken. Ajatus on vähän ahdistava, mutta palaan siihen myöhemmin.