keskiviikko 23. syyskuuta 2009

34 000 vuotta vanhaa pellavaa

Arkeologit löysivät sattumalta maailman vanhimmat pellavakuidut. Siitepölytutkimuksen yhteydessä oli tullut esiin jäänteitä 34 000 vuotta vanhoista pellavakuidun jäänteistä, eli kyseessä on tällä hetkellä maailman vanhin kasvikuitulöytö. Luin jutun aika pintapuolisesti, mutta siinä näytti olevan viittaus siihen, että osa kuiduista olisi myös värjätty. Miten sitä on tutkittu, en tiedä, sillä kuidut olivat ilmeisesti kuitenkin nyt jo hajonneet paljaalle silmälle näkömättömiksi.

Tämän linkin lähteenä oli Science Daily Archaeological News, johon taas päädyin Miikan uuden hienon blogin kautta. Toivon sille pitkää ikää ja ahkeraa päivitystahtia

Töissä, eikä nyt edes keskittymistä häiritsevää oravaa ikkunan takana. Tällä hetkellä käännän tulevan Ötzi-näyttelyn tekstejä suomeksi. En ole vielä ehtinyt vaatteisiin ja varusteisiin saakka, mutta sieltä toivottavasti löytyy jotain tännekin laitettavaa :)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kysymyksiä ja oivalluksia

Tänään, kun olin pesemässä pönttövärjättyjä krappilankojani, oivalsin jotain graduuni liittyvää. Tuo perusopiskelijan elämän päättymisen suuri kynnyskysymys kun on ollut kyllä mielessäni useaan otteeseen sitten viime kevään, vaikken ole sille mitään tehnytkään. Jos kohta aivan kaikki on levällään lähdemateriaalin lukemisesta alkaen, on suurin ongelmakohta kuitenkin liittynyt nimenomaan kysymyksenasetteluun. Proseminaarityössäni käsittelin sitä, millaisin menetelmin suomalaisten tekstiililöytöjen värejä on tutkittu, ja miten muinaispukurekonstruktioiden väreihin on sittemmin päädytty. Seminaarityössäni perehdyin tarkemmin siihen, miten arkeologisten tekstiililöytöjen värejä ylipäänsä voi tutkia, ja sain hieman paremman mielikuvan väri- ja väriainetutkimuksen yleisiin kysymyksiin.

Mutta entäs gradussa? Tiedän jo, että suomalaisten muinaispukujen värit perustuvat mahdollisten värianalyysien puitteissa ennen kaikkea rekonstruktioprojektin toteuttajien mieltymyksiin. Tiedän myös, ettei muinaistekstiilin värjäämiseen käytetyn aineen selvittäminen, silloin kun se ylipäänsä on mahdollista, välttämättä kerro tekstiilin alkuperäisestä sävystä juuri mitään. Ja tiedän, että muinaisia värjäysmenetelmiä on suomalaisen aineiston perusteella käytännössä mahdoton tutkia. Mitä siis oikeastaan haluaisin selvittää? Tänään oivalsin, että voisin käsitellä näiden muinaiseen värjäykseen liittyvien kysymysten kautta nimenomaan rekonstruktioiden ja kokeilevan/kokeellisen arkeologian problematiikkaa. Yrittää siis siirtää työni painopistettä enemmän pohtivalle ja teoreettiselle puolelle kuin niihin käytännön kysymyksiin, joihin en todennäköisesti voi saada vastausta. Se antaisi mahdollisuuden perehtyä rekonstruktioproblematiikkaan myös laajemmin, ja sitä kautta antaisi valmiuksia myöhempään työskentelyyn muidenkin kuin värjäysaiheiden parissa.

Sitten kun vielä ehtisi joku päivä tehdäkin tuota gradua, kun työtilanne on ainakin lähiviikkoina melkein liian hyvä.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Kanoja ja lankoja

Taas vaihteeksi töissä talomuseossa, rauhallisia päiviä ja kanojen ruokintaa. Tsiikenit tekevät pieniä, täydellisiä munia, joiden syömisestä ei ole kyllä mahdollista olla missään määrin pahoillaan. Eivät myöskään pelkää juuri lainkaan, varsinkaan silloin, kun odottavat saavansa murustettua pullaa. Reippaita tipuja.

Alapihalla pyöriessäni kävin katsomassa myös kuun alussa saaviin jättämiäni lankoja. Kyseessä on siis sama krappiliemi, joka keitettiin jo toukokuussa, ja josta saatiin ensimmäisessä kuukauden liotuksessa selkeästi kuumavärjättyjä tummempia lankoja (kuvia, kunhan saan joskus kameran lainaan ja niitä otettua myös kotona olevista jutuista). Liemi seisoi kannen alla itsekseen koko heinäkuun, ja viimeksi täällä ollessani laitoin sinne taas pari esipuretettua vyyhtiä. Nyt tarkistettaessa liemi haisi vahvasti kotiviinille ja oli taas kasvattanut päälleen tukevan homekannen. Koska langat ovat kuitenkin painon alla syvällä pinnan alla, ei homeesta tunnu olevan mitään haittaa. Liemen väri on tumman ruskeanpunainen, langat näyttivät nesteen puristamisen jälkeen ruskeanoransseilta. Annan niiden nyt liota vielä seuraavan työjaksoni loppuun saakka eli ensi kuun alkuun.

Täältä löytyivät myös viime työnäytöksessä värjätyt lepänlehti-pietaryrtti-, siankärsämö- ja keltasipulilangat, ihan kauniita perusvärejä kaikki. Kaiken tämän villan keskellä olisi hauska kokeilla pellavajuttujen tekemistä, sain eilen perusopastusta loukutukseen, lihtaamiseen ja häkilöintiin Kehrääjien killan tädeiltä. Mielenkiintoista, ei automaattisesti mitenkään hirveän helppoa. Ehkä tänään kuitenkin vielä ihan vaan villan karstausta ja kehräystä.

Vasemmalta katsoen lepänlehti-pietaryrtti-, siankärsämö-, keltasipuli ja sipulin jälkiväri, lankana Alaska ja Novita Wool. Puretettu alunalla värjäyksen yhteydessä.

tiistai 4. elokuuta 2009

Tykkisisaret ja keskiaikavaatteita

Ohhoh, että tämä kesä onkin vierähtänyt. Toukokuun lopusta heinäkuun alkuun olin melkein koko ajan kentällä, ensin Mankbyn keskiaikaisen kylätontin kaivauksissa ja lopuksi vielä viikon Suvisaariston Svinössä. Sitten alkoikin kesäloma, joka kului tuttuun tapaan tiiviisti tien päällä, ensin Puolassa Grunwaldin taistelussa ja sitten Ahvenanmaalla Saltvikin markkinoilla. Kaikenlaista pientä on tässä välissä tullut väsäiltyä, näytösluontoisesti tehdyt värjäykset ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin ja jokunen metri lautanauhaa kasvivärjätyistä langoista on myös valmistunut. Näistä kuitenkin enemmän siinä vaiheessa, kun saan taas jostain kameran käyttööni - omani sanoi sopimuksensa ilmeisesti lopullisesti irti tuossa keväämmällä.

Parempaa keskittymistä odotellessa muutamia kuvia Paksun Katariinan tykkisisarkunnan vaiheista kesän mittaan, ja samalla miehisemmästä keskiaikavaatekerrastani.


Prahalainen tykkiporukka Antikristuksen yössä 23.-24.5.2009. Kuva: N. Hynninen 2009


P. Katariinan tykkisisarkunta Grunwaldin taistelun elävöitystapahtumassa Puolassa 18.7.2009. Oikeanpuoleinen Katariinanpyöräpaviisi on myös mun. Kuva: S. Jaaramaa 2009


Jean-Pierre ilmielävänä, eli allekirjoittaneen marjapuuronpunainen asetakki, siniharmaat lahkeet ja kattilahattu poseerauskuvassa. Kypärää ja viiksiä lukuun ottamatta kaikki vaatteet itse tehtyjä. Kuva: M. von Hertzen(?) 2009


Asetakin alle sijoittuva sinisellä pellavalla päällystetty toppatakki on melkein nähtävissä tässä kuvassa, toinen oikealta. Nykyisin etukiinnitys on toteutettu nyörityksellä. Kuva: N. Hynninen 2008

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Värjäyssuunnitelmia

Pari kuukautta on kulunut kuin siivillä peliä tehdessä, matkustellessa ja työharjoittelun alettua. Välissä on ollut hieman aikaa käsitöillekin, enimmäkseen melko militantissa hengessä. Kunhan vain millään kerkiän, kirjoittelen tänne seikkaperäisempää selostusta paviisikilven ja tykin lavetin valmistuksesta, ja uusille keskiaikavaatteillenikin pitäisi varmaan antaa vähän palstatilaa. Lupaan, ihan varmasti, vaikka seuraavat puolitoista kuukautta olenkin enimmäkseen kentällä ja siksi poissa koneen äärestä. Kaivamisen lomassa olisi kuitenkin tarkoitus osallistua Glimsissä kolmeen kasvivärjäysnäytökseen (4.-5.6., 1.-2.7. ja 5.-6.8.). Ja niitä olen nyt koittanut suunnitella.

Koska aika on nyt enemmän kuin kortilla, ajattelin lähestyvän ensimmäisen värjäyskerran kohdalla ratkaista itse väriaineen hankinnan ostamalla krappia Tetri-designista. Alunaa on viime aikoina kuulemma ollut vaikeaa saada apteekeista, joten sitä kyselen luultavasti samasta lähteestä. Jotain jämiä on varmaan jäljellä kotonakin, muttei mitenkään hirveästi. Samoin lankaa on viime vuodelta vielä jonkin verran valmiiksi puretettuja mutta värjäämättä, ja saatoin myös ostaa jonkun vyyhdin tässä talven aikana - tämä tilanne täytyy tarkistaa viimeistään ensi viikon alussa. Nykyiset lankani lienevät kaikki Novita Wool -tyyppistä superwash-käsiteltyä merinokampalankaa, eli erinomaisesti värjäytyvää ja sileää lankaa siistien nauhojen tekemiseen.

Pohdin kuitenkin mahdollisuutta (eli käytännössä surkean rahatilanteeni sallivuutta) hankkia jotakin tukevaa kudontalankaa, jotta saisi taas joku päivä aikaan kasvivärjätyistä langoista käsin kudottua kangasta. Osuuteni näytösvärjäyksistä voisin tehdä krapilla kuumavärjäyksenä, esimerkiksi Tetri-designin ohjeen mukaan. Jos hankkisi noita kudontalankoja, niiden kanssa voisi sen sijaan kokeilla kylmävärjäystä: Krista on nyt kovasti puhunut sen oletettavasta muinaisautenttisuudesta suhteessa kuumavärjäyksiin, ja ainakin krapin kohdalla siitä on myös hyviä kokemuksia esimerkiksi Riihivillan Leenalla. Liotusajan toki pitäisi olla huomattavan pitkä, kuukausi tai enemmän, ja paikan mieluusti kohtuullisen lämmin. Joko ulkovarasto kotona tai joku Glimsin ulkorakennuksista varmaan.

Eli ensimmäinen värjäyssuunnitelma: esipuretus alunalla ja värjäykset sekä kuumana että kylmänä krapilla, superwash-lankoihin ja mahdollisuuksien mukaan myös muuhun. Nyt pitäisikin tehdä kauppalista, sillä krappi- ja alunaostokset olisi mahdollista delegoida eteenpäin jo tänään ja lankaakin etsiskellä pikimmiten, jos sitä täytyy jostain tilata.

Värjäysasiat on olleet tapetilla muutenkin, sillä ilmoittautuminen Dyes in History and Archaeology -tapaamiseen Poznanissa Puolassa on avautunut. Laitoin oman ilmoni menemään eilen, vaikkei matkajärjestelyistä ole vielä mitään tietoa, ja zlotin kurssinkin olen ehtinyt kuluneessa vuodessa unohtaa. Näillä eväillä en aio tarjota konferenssiin edes posteria, mutta kuuntelemaan olin päättänyt lähteä jo kauan sitten. Onneksi tuohon on vielä aikaa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Lampaanrasvausta ja aurinkoa

Reilu kuukausi sitten Kemiön teurastamolta saamistani lampaantaljoista yksi on nyt parkittu työnäytöksenä Glimsissä. Työnimekseen Pietari saanut pitkäkarvainen ruskea talja onnistui ihan kohtuullisesti lukuun ottamatta niskaa, josta villa lähtee isoina tuppoina. Oletan sen johtuvan siitä, että teurastuksen jäljiltä niskavilloihin oli jäänyt aika lailla verta, joka alkoi mädättää nahkaa lihapuolen suolauksesta huolimatta.

Kuluneen viikon sää on onneksi ollut parkintaan aivan täydellinen, aurinkoista ja lämpimähköä, muttei vielä tietoakaan ärsyttävistä ötököistä tai muista. Tai no, yksi pökertyneen oloinen kukkakärpänen laskeutui perjantaina hetkeksi Pietarin päälle lepäämään. Käytin keskiviikkoiltapäivän taljan lihapuolen rapsutteluun ja sen valmiiksi saatuani pesuun: ensin runsas huuhtelu kylmällä vedellä letkun ja paljun avulla pihalla, sitten varsinainen pesu lämpimässä vedessä tiskiaineen ja mäntysuovan avulla, ja lopuksi huuhtelu runsaalla vedellä. Nyt Pietu haisee enää mäntysuovalta ja villalta, ei enää lihalta ja urealta.

Rapsuttelun ja pesun jälkeen jätin Pietarin kuivumaan telineelle lihapuoli sisäänpäin niin, että nahkapuolen väliin jäi vain vähän ilmaa. Läpimärän villan kuivattaminen pesukoneessa linkoamalla olisi ollut hyvä lisä, mutta siihen ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Palasin hommiin perjantaina, jolloin totesin villan kuivuneen osittain, ja lihapuolen olevan jo melkein sopivan nihkeä rasvaparkkia varten. Otin Pietarin hetkeksi ulos aurinkoon paistattelemaan, ja valmistin sillä aikaa parkin: 1 huoneenlämpöinen munankeltuainen, reilu desi rypsiöljyä, loraus mäntysuopaa, ja vatkaus. Tuota seosta hieroskelin sitten nahkapintaan useampaan otteeseen päivän mittaan, ensin ehkä puoli tuntia yhtä kyytiä ja sittemmin silloin tällöin lisää hieroskelua. Väliajat Pietari otti aurinkoa museon pihalla, kävin vain välillä kääntämässä eri puolen paisteeseen päin.

Parkinnan onnistumisen kannalta olennaisia kohtia ovat siis se, että rasva imeytyy hyvin, ja että talja kuivuu sekä karva- että lihapuolelta. Putsauksen tarkkuus ja pehmitys vaikuttavat puolestaan sitten lopputuloksen laatuun. Lämpötila ulkona olisi parkituksen onnistumisen kannalta voinut olla korkeampikin, mutta toisaalta aurinko paistoi niin lämpimästi, että tein töitä pelkässä pitkähihaisessa paidassa, vaikka lumi on vielä maassa. Päivän paistattelun ja rasvan imeytymisen jälkeen Pietari palasi sisälle pyykkitelineen päälle kuivumaan loppuun. Tänään tarkistettaessa näytti olevan niskaa ja joitakin poimuja lukuun ottamatta kuiva ja hyvännäköinen.

Kolme lammasta odottaisi vielä kotona ulkovarastossa, ainakin yhden taljan yritän parkita vielä tämän kuun aikana. Alunperin olin haaveillut ehtiväni tekemään näin huhtikuussa myös nahkaa, mutta aika ei yksinkertaisesti taida riittää karvanpoiston miettimiseen ja parkkiliemien keittelyyn. Sen sijaan voisi harkita yrittävänsä pehmittää Pietaria ja sitä toista kaveria, kunhan nyt ensin saa sen tehtyä. Mitä jäljelle oleville nahoille sitten käy, jää nähtäväksi: runsaalla suolauksella niiden pitäisi kai mahdollisesti selvitä kesästäkin parkitsematta, mutta jos oikeasti tulee lämmintä, en ehkä uskalla luottaa siihen. Mutta katsotaan, jos vaikka kesäviikonloppuina jossain vaiheessa ehtisi ja viitsisi...

Lauantaina puolestaan pitkästä aikaa puutöitä, mutta palannen niihin myöhemmin, toivottavasti valokuvien kera.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kangaskaupoista lyhyesti

Toijalan kangastukku oli pettymys, tosin ehkä voi syyttää vain itseään, jos tähän aikaan vuodesta hakee villaa. Pellavaa siellä oli ihan kohtuullisesti, ja silkkejä olisi ollut tosi kivojakin, mutta sitä en nyt mihinkään tarvitse. Enkä oikeasti kyllä villaakaan, tämä oli enemmän tarkistusmielessä tehty reissu. Jos nyt tosiaan jotain haluaisi, voisi varmaan tilata Naturtucheltakin: vaikka hinnat ei ole hirveän halvat, ainakin tavara on hyvää ja asenne kannatettava.

Henkilökohtaisesti olen onneksi siinä tilanteessa, että kangasta yksinkertaisesti on riittävästi kaikkiin tämän kevään ja kesän tarpeisiin ja enempäänkin. Muille täytynee suositella edelleen Petikon Eurokangasta ja Matan tekstiiliä Hakaniemessä.