Syrjähyppy Venetsiaan

Pitäisi tehdä seminaariesitelmän kalvot valmiiksi, mutta olen taas eksynyt pukuhaaveilun pariin. Olen menossa viikonloppuna Festevolmente-larppiin, joka sijoittuu vuoden 1508 Venetsiaan - hahmokseni sain salaperäisen nuoren Elena-kurtisaanin, joka on vastikään noussut seurapiirien tietoisuuteen. Hetken pohdinnan jälkeen päätin yrittää rakentaa venetsialaistyylisen puvun vanhoja pukujani kierrättämällä - useat vaatteet, jotka on ommeltu silloin, kun olin itse Elenan tapaan 18, eivät yllättäen mene enää sellaisinaan päälleni.

Vittore Carpaccio, 1505: Two Venetian Courtesans

Otin lähtökohdaksi vuonna 2001 Austen-peliin persikanvärisestä silkistä tehdyn empire-puvun (valitettavasti siitä ei löydy kuvaa), johon en ole enää vuosiin mahtunut. Korkean vyötärölinjan vaatteissa ongelma ei ole niinkään sinänsä myös pyöristyneessä mahassani, vaan radikaalisti levenneissä hartioissa ja käsivarsissa: viimeksi kokeillessani sain käteni mahtumaan puvun hihasta melkein kyynerpään kohdalle asti. Ratkottuani hihat irti kokeilin pukuun viime kesänä Tahto ja velvollisuus -peliä varten tehtyä uutta hakaskiinnitystä, joka meni kiinni juuri ja juuri - olen selkeästi paitsi aiempaa itseäni myös pukua lainannutta tyttöä isompi. Se saa nyt kuitenkin tällä erää välttää. Puvun pääntien linja on neliskanttinen eikä ollenkaan niin avoin kuin esimerkiksi ylläolevilla leideillä, mutta onneksi myös neliskanttinen decolté saa tukea maalaustaiteesta. Joka tapauksessa joudun laittamaan siihen päälle jonkun huivin tai vastaavan, etteivät vetoa sietämättömät hartiani sano sopimustaan irti.

Albrecht Durer, 1505: Young Venetian Lady

Katselin sillä silmällä myös aluspukujani: kaikki pellava-alusmekoni ovat tarkoitukseen aivan liian peittäviä, vanhanaikaista mallia ja karkeaa kangasta. Löysin lopulta barokkityylisen vanhojentanssipukuni kermanvärisestä silkistä valmistetun alusmekon, jonka kaula-aukon avoimuus ei ainakaan jää jälkeen venetsialaisneitojen anteliaista puvuista. Tämä puvun sovittaminen oli edellistä hilpeämpi episodi - pitkän kiemurtelun jälkeen pääsin kyllä sisään mekkoon, joka istui erinomaisesti vyötäisiltä ja kohotti kauniisti rintoja, mutta sinnikkäistä yrityksistä huolimatta en päässyt sieltä enää pois. Tämä johti myös FB-statukseni muuttumiseen muotoon "apua olen vankina tässä tolkuttoman avokaulaisessa liian tiukassa silkkimekossa, voisiko joku pelastaa mut?" Lopulta ei auttanut muu kuin leikata mekko keskeltä halki normaalin elämän jatkumisen mahdollistamiseksi.

Suunnittelen laittavani siihen eteen nyt tiheäkön nyörityksen, joka mahdollistaa sekä mekon pukemisen suuremmitta ongelmitta että sen käytön aluspukuna aiempaan tapaan. Historiallista perusteluja aluspukujen nyöritykselle en tunne, ja tämän ratkaisun pohja onkin puhtaasti käytännöllinen. Kuitenkin jotkut esimerkiksi kuningas Vaclavin Raamatun kuvituksessa esitellyt mekot ovat niin tiukkoja, että vaikea kuvitella neitojen mahtuneen niihin ilman jotain kiinnitystä. Toisaalta kyseessä voi olla myös naiskauneuteen mieltyneen kuninkaan silmää hivelemään suunniteltu fantasiakuvitus, jolla ei ole pohjaa todellisissa aluspuvuissa.

Muutamat aluspuvussa aikoinaan tekemäni ratkaisut ovat melko hassuja, toteutus aika ajoin hieman kehno (jotain mäkin olen sentään vuosien varrella oppinut), eivätkä pitsit kai vielä oikein sovi 1500-luvun alkuun, mutta ne voi jättää piiloon ja muutenkin kierrätysalusmekko saa nyt kelvata. Sen sijaan puvun vain kyynärvarteen ulottuvat hihat ovat renessanssipursuiluun aivan liian vähäiset, ongelma, josta ajattelin selvitä harsimalla niiden päälle runsaat irtohihat ohuesta valkoisesta puuvillasta. Vähän hirvittää, miten paljon kaikki nämä sekavat sovellutukset näkyvät jokseenkin ohuiden pukukankaiden läpi, mutta tässä projektissa ja tällä aikataululla mulla ei ole suurta intoa tai aikaa tarkkuuteen ja suurempaan paneutumiseen. Kun nyt ehtisin ommella nämäkin suunnitellut modaukset käsin viimeistään huomenna töissä.

Silkkisen aluspuvun hiha näkyy vihreän vanhojentanssipuvun pienen puhvihihan alta, ja kaula-aukon pitsireunusta kurkistaa pääntiellä. Kuva: A. Valkama 2000.

Viimeiseksi varsinaiseksi palaseksi jää päällispuvun irtohihojen valmistaminen. Sen suurin ongelmakohta on kangas: useammissa periodikuvissa hihat näyttävät olevan jonkinlaista brokadia (kuten toki yleensä puvutkin), ajoittain ehkä samettia tai silkkiä. Sinänsä ihan sama, sillä sekä väriltään että ominaisuuksiltaan täysin sopivaa kangasta mulla ei ole suoraan mistään noista kategorioista. Sitä persikanväristä silkkiä on jäljellä jonkin verran, mutta se on niin ohutta, ettei siitä ainakaan vuorittamatta saa samanlaista vaikutelmaa kuin kuvissa - lisäksi sitä on mitä luultavimmin liian vähän tai ainakin kangas on omituisen muotoisina paloina. Kermanväristä samettia löytyisi, mutta se tuntuu aluspuvun valkoisten hihojen kanssa tylsältä vaihtoehdolta, ja persikansävyinen thai-silkki puolestaan heikohkosti periodiin sopivalta. Ehkä teen vielä toivioretken vintin syövereihin ennen asian lopullista päättämistä.

Kangaskauppaan päätymistä yritän välttää, sillä alkuvuoden kankaan- ja langanostokielto ei ole mitenkään syyttä julistettu. Jälkimmäistä rikoin vaihteeksi viime viikolla, mutta siihen oli hyvä syy, kun keskeneräisestä neulakinnastyöstä uhkaa loppua lanka. Johonkin nauhaan tai nyöriin saatan tässä pukuprojektissa vielä sortua irtohihojen kiinnityksen suhteen. Lopuksi täytyy vielä ihmetellä päällispuvun koristeluja: sen kaula-aukossa on tummaa oranssia koristenauhaa, jonka korvaamista jollakin toisella nauhalla harkitsen, ja vyötärönauhaksi voisi kenties laittaa jotakin kimaltavaa. Mutta ne viimeistelyt jäävät luultavasti loppuviikkoon elleivät perinteiseen tapaan viime hetkeen pelipaikalle.

Nyt vinttiin katsomaan, löytyisikö sen kätköistä jotain kivaa.